Puolukkasato on tänä vuonna ollut mainio. Kotiin kantamisen jälkeen marjat ovat muuntautuneet lappapuuroksi, hilloksi ja mehuksi. Puolukka-vaniljamehu on ollut tämän syksyn hitti! Isäntää lainatakseni: ”parasta puolukkamehua ikinä.” Paikallisen olutpanimon pullot pääsivät uusiokäyttöön 🙂
Tämä viikko on mennyt potilasta hoitaessa. Viime viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa makkaranpaistossa. Eväät oli jo syöty ja nuotio hiilloksella kun Lepsu Lepanderus onnistui leikin tuoksinnassa sohaisemaan takajalkansa hiillokseen. Melkoisen ujelluksen se raukka päästi mutta onneki ensiapu oli lähellä: äkkiä jalka juomakuppiin ja siinä sitä pidettiinkin rapiat puoli tuntia. Anturoiden väleissä on pieniä palovammoja ja eläinlääkärillekin sitä käytiin näyttämässä. Tämä viikko on mennyt jalka enemmän tai vähemmän paketissa, mutta onneksi Lepantteri on helppo potilas ja antaa tehdä hoitotoimenpiteet mukisematta. Käveleminen onnistuu ongelmitta jalka paketissakin. Pikkuhiljaa se paranee.
On meillä raksailtukin. Pirtin lattianpuolikasta on maalattu, hiottu ja taas maalattu. Kuukausi sitten oltiin näissä samoissa touhuissa. Silloin sain kerroksen vedettyä, mutta seuraavan kanssa alkoi taas se sama säätö: maali ei ottanut tarttuakseen. Tein sitten maalikauppiaan neuvosta kevyen välihionnan, tilasin lisää maalia ja tänään sudin uuden kerroksen. Maali tuntui nyt tarttuvan ihan kohtuullisesti kun voiman käyttö oli maksimissa. Lopputulos näyttää nyt ainakin tässä vaiheessa olevan ok. Kovasti toivon, että saataisiin tämä maalaussaaga jo päätökseen.
Puolukassa voisi käydä vaikka joka päivä. Niin mukavaa se on 🙂 Tällä saarella hiekka ei ole keskittynyt vain rannoille, vaan sitä näkee myös metsäretkellä. Jäkälääkin riittää minne vain katseen kääntää. Luonto ❤
Rantatöyrä 