Sakke alkoi purkaa tulevan kylppärin lattiaa. Sitä ennen hän kävi talon alla tekemässä tarkempaa tutkimusta lattian kunnosta alhaalta päin katsottuna. Aikamoiset kivet pitävät taloa tolpillaan! Yksin ei tarvinnut olla, Lepantteri ja velipoika Halti pitivät seuraa 🙂 Koiran mentävä tila on talon alla.

Talon päätystä tai kuistin alta pääsee talon alle ja pois.

Minä ja Petri jatkoimme tuvan seinien kimpussa pinkopahvin kanssa. Muutama naula sai taas tänään kyytiä 😉 Tässäpä viimepäivien työkaluvalikoima: verhoilusorkkarauta (liekö virallinen termi? Yhden rautakaupan setän paras arvaus…), vasara ja ihan normi sorkkarauta. Noilla pääsee jo pitkälle! Sakella tuli lattian purussa vastaan kohtuukokoinen naula. Lattiaan on taidettu käyttää juurikin sellaisia nauloja, mitä sepältä on sattunut kulloinkin tulemaan…

Veljekset olivan innoissaan kun saivat reuhata koko päivän keskenään. Veljekset kuin ilvekset 😛

 

Voihan pinkopahvi! Ja pinkopahvinaula! Siinäpä päivän teema. Tänään irroteltiin keittiön seinästä satoja nauloja ja huomiselle jäi satoja lisää. Kyllä jos minulta kysytään niin on pinkopahvi ja sen naula vihon viiminen keksintö! Melkosta hommaa tuo pois nyppiminen, mutta iteppäs läksin 😛

Sakke on useamman päivän ajan testaillut erinäisiä työkaluja naulojen irroittamiseen tuloksetta. Tiukassa ovat kun satakin vuotta ovat saaneet asettua. Vasaralla ne ei lähde, kun vasaraa ei saa naulan alle. Ruuvimeisseliäkään ei saa tungettua naulan alle, joten mitäpä keksis? Eilen Sakke sen keksi: semmonen ruuvimeisselin näkoinen työkalu, jossa on taivutettu nokka ja nokassa lovi. Nokan saa naputeltua vasaralla naulan alle ja avot, sillon läks!

Petrin urakkana oli portaitten ja parin komeron purku. Sinne meni rappuset! Sen verran jyrkät ja epäkäytännölliset olivat, että ikävä ei jää. Pitää hommata raksalle tikkaat, että pääsee vintille 🙂

Historiapläjäys: entisaikainen ruuvimeisseli ja uuden karhea puhelin, jonka osia Sakke kasaa, että pysyvät tallessa. Puhelin oli portaitten alla seinässä. Siinä on veivi kyljessä että saa yhteyden keskukseen 😉

Tänään olikin mukava tehdä hommia, kun ralliradio raikasi tabletista 🙂 Se on nähkääs Jyväskylässä rallit tänä viikonloppuna. Tällä kertaa ei olla paikanpäällä niin kuin monena vuotena ollaan oltu, mutta tunnelmassa mukana silti!

Nysse tuli! Nimittäin etuajo-oikeuskilvet 🙂 Jee! Tuon kun laittaa tuulilasiin niin saa pyhkästä etuajo-oikeutettujen kaistalle ja lauttapaikka on aina taattu. Ollaanhan me jo toki etuajo-oikeutta hyödynnetty ja näytetty tarvittaessa lupapäätöspaperia lauttamiehille, mutta nyt ei tarvi enää paperin kanssa pelata. On se heleppoo 🙂

Rantatöyrä kertoo historiaansa pikku hiljaa. Tänään löytyi kamarin seinän ja tulisijan välistä palanen amerikansuomalaista sanomalehteä nimeltään Amerikan Suometar tammikuulta 1901. Kuulimme silloin pari viikkoa sitten pihassa käyneeltä naiselta, että tilan osti vuosisadan vaihteessa velaksi perhe, jonka isä lähti talokauppojen jälkeen Amerikkaan talorahoja tienaamaan. Isä ei koskaan palannut reissultaan vaan kuoli kaivoksella. Olisikohan sanomalehti kulkeutunut näissä yhteyksissä Rantatöyrään…?

Lehdestä voimme lukea että Englannin kuningatar Viktoria on kuollut. Hänen kuolemansa ”tammikuun 22 p:nä kella 6.30 i.p. tapahtui hiljaisesti, melkein huomaamatta. Lapset ja lapsenlapset olivat kokoontuneet hänen sairasvuoteensa ympärille.” Jännä  lukea uutinen näin tuoreeltaan 😛

Lehdessä on toisella aukeamalla paljon mainoksia ja toisella puolella on kerrottu eri kaupunkien paikallisuutisia.

Ishpemingissä on toukokuun 1. – joulukuun 31. päivä ”terveyslääkärin kertomuksen mukaan ollut: 177 tarttuvan taudinkohtausta” mm. rokkoa 12 ja tulirokkoa 62. Monenlaista muutakin tautia on Ishpemingissä sairastettu ja ”kuolemalla on päättynyt: tulirokkoa 4, lavantautia 10” ja muutama muu (yhteensä 20). Harmillinen juttu. Kuitenkin ”noin suotuisa käänne tarttuvien tautien kohtauksista tuottaa kunniaa kaupungin terveydenhoidolle ja lääkäreille.” Eli kaiken kaikkiaan hyvinhän se puoli vuotta meni!

Samaisessa Ishpemingissä on tapahtunut myös muuta: ”Paikkakunnallemme on tullut Kuparisaarelta kaksi suomalaista seppää, jotka ovat alkaneet liikkeensä Dimision kadun varrella, sen itäpäässä. Muistakaa kansalaiset omia maanmiehiänne, varsinkin kun saatte työnne halvemmalla teetetyksi.”

Kaikenlaista 🙂 Raksakoira ei historiasta piittaa, tärkeämpää on syödä luuta tässä ja nyt!

Eilinen ja tämä päivä huhkittiin työmaalla äitin ja Tommyn kanssa. Äiti kunnostautui sähkömiehenä: hienosti luonnistui pistorasioiden purku. Tutkintoa vaille valmis sähkömies siis! Pomminpurkuhommiakin jo suunniteltiin 😛

Pojat kävivät toisen kamarin kimppuun. Vessa sai lähtöpassit, samoin komero. Tommy teki komerosta löydön, jota jokainen vanhan talon remppaaja odottaa, nimittäin komeron seinän välistä löytyi oikea rahakätkö! Turkin, Venäjän, Ameriikan ja Suomen rahhaa 🙂 Vanhimpia ovat kaksi 50 pennistä vuodelta 1918 (kuvassa alhaalla vasemmalla).

Pojat saivat kamarin puulattian näkösälle. Parin muovimaton, levyn, erittäin pitävän liiman ja noin 10 000 naulan jälkeen sieltä paljastui punainen lankku.

Sittenpä vuorossa olikin seinät. Seinät olivat nähneet monenlaista muotivirtausta tapettien osalta (klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana ).

Lopulta alta löytyi ehkäpä kalkkimaalilla käsitelty hirsi.

Päivään tuli lisää vipinää ex tempore -vieraiden myötä 🙂 Kun oltiin saatu tilukset esiteltyä, minä, Jaana ja tytöt lähdettiin meren rantaan uimaan (no okei, Elena ja Jaana hoitivat uintipuolen 😉 )

Meidän uintiretken aikana Aleksi oli saanut keittiössä näkyvää aikaiseksi. Mun parin päivän savottana oli ollut panelien purku, jonka Allu nyt ansioituneesti hoiti loppuun.

Kiitos Kannuksen ja Taanilan väki käynnistä ja työpanoksesta! Näin se homma etenee 🙂

Loppukevennykseksi ihana Elena, aurinkotyttö ❤

Lähettiin aamupäivällä Hailuotoa kohti. Lähestyttiin lauttarantaa ja ihmeteltiin miksi autot jää jössöttämään puolen kilometrin päähän rannasta. Onkohan joku ajanut kolarin vai mikä juttu tämä on? Sitten hokastiin. Voi hitsin hitsi. Lauttarantaan oli puolen kilometrin jono! Tätä ne paikalliset tarkoittivat kun puhuivat tuntikausien jonottamisesta kauneimpana kesäpäivänä!

Mutta mutta… Viikko sitten posti toi meille päätöksen etuajo-oikeudesta lautalle 🙂 Viuh, onneksi! Etuajo-oikeutta voi hakea jos asuu Hailuodossa tai käy töissä siellä tms. Me ollaan siirretty kirjat saareen ihan vain etuajo-oikeuslupaa varten. Viikon, parin päästä saadaan auton tuulilasiin etuajo-oikeudesta kertovat kilvet. Nyt kun meillä ei vielä kilpiä ole, päätimme turvautua etuajo-oikeuspäätöksestä kertovaan paperiin ja hurautimme koko jonon ohi etuajo-oikeutettujen kaistaa. Heti kohta lautta tulikin rantaan ja pääsimme ajamaan sinne ensimmäisenä 😀 ONNEKSI meillä oli päätöspaperi matkassa, muuten jonottaisimme lauttarannassa varmaan vieläkin 😛

Työmaalla oli tänään vuorossa tulevan kylppärin purkutoimenpiteet. Tänään opin siis käyttämään sorkkarautaa 🙂

Tässä pari Ennen-kuvaa:

Ja pari Jälkeen-kuvaa:

Hirsihän se sieltä löytyy ❤ Ja yksi pullisteleva isäntä 😀 Siinä kuvassa näkyy vielä ilmassa leijaileva pöly. Hengityssuojaimet on tarpeen!

Seinälevyn takaa löytyi edellisen isännän muistiinpanoja:

Pitää lisätä tuohon kolmas remontti ja laittaa kyltti takaisin seinän väliin 😉

Tänään oli lämmintä +25, joten piti välillä pitää tauko ja käydä venevalkamassa nauttimassa tuulevireestä. Koiran kahluupaikka oli meillä hakusessa, mutta tuolta sitä ei löytynyt… Saaren toisessa päässä on ihan virallinen koiran uintipaikka (vaikka meidän turrehan ei uimaan mene, justiinsa saattaa nilkat kastella). Pitää joskus käydä sekin mesta tsiigaan 🙂

 

 

Olipas mukava päivä tänään saaressa 8) Aurinko helli talkoolaisia ja sopivan viileä tuulenvire piti kelin täydellisenä työn tekoon. Meitä oli tänään sama porukka vasaran varressa kuin lauantainakin. Mulle sattu pihatyöt. Tuomas, Sakke ja Petri purkivat keittiön ja Teresa rehki puovirakennuksen huoneen tyhjennyksessä.

Päivän opetustuokiossa käytiin läpi raivaussahan käytön lyhyt oppimäärä ja sitten pääsinkin näyttämään heinä-/nokkos-/koiranputkiryteikölle kuka täällä määrää 😛

Vaihtolava saatiin täyteen. Keittiökalusteet siihen juuri ja juuri mahtuivat kun kesärenki teki niistä hakkelusta. Pääsipä kerrankin luvan kanssa purkamaan aggressioitaan sorkkaraudan kanssa 😉

Keittiö ennen ja nyt:

Hyvä pojat!

Mun oli tarkoitus karsia kasvillisuus talon ympäriltä, mutta talon takana oli läjä tiiliä piippujen lyhennyksen jäljiltä (kunta on lyhentänyt piiput, kun ne eivät ole enää olleet käyttökunnossa). Raivaussavotta piti siis keskeyttää ja noukkia tiilet alta pois. Kivan näköisiä, vanhoja tiiliä voi käyttää vaikka kukkapenkin reunuksena 🙂

Kiva päivä raksalla! Huomenna ajateltiin pitää vapaapäivä. Ehkä kuitenkin käydään sen verran saaressa että nurmi ajetaan ja Tuomas pääsee mereen uimaan 🙂 Kyllä kesällä kelepaa!

On kulunut tasan kolme vuotta siitä kun Lepsu tuli meille. Nyt tänä samaisena päivänä pyörähti saaressa projekti kunnolla käyntiin. Pihaan tuotiin vaihtolava ja alkoi operaatio Talon Tyhjennys. Kesärenki tuli sopivasti kylään ja pääsi tietenkin hommiin. Törmäsetkin tulivat avuksia ja hihat alkoivat heilua. Saatiin mukavasti näkyvää aikaiseksi 🙂 Talo alkaa olla jo tyhjillään. Seuraavaksi puretaan keittiön kalusteet ja Tuomas saa jatkaa vintillä hyllyjen purkamista (siinä hommassa hän jo keräsi mukavasti ansioita alakerran osalta ja jo vähän yläkerrankin).

Vintiltä on löytynyt hauskoja historiapätkiä. Tähän mennessä vanhin löydös on hevosen vakuutuskirja vuodelta 1897. Karjalaisen Kalle Kajaanista on kaakkinsa viidestä sadasta vakuuttanut 😛

Vintiltä löytyi  myös vihkiäiskutsu. Jenny Päätalo ja Juho Isola ovat menneet naimisiin 8.7.1906. Kutsuun oli klemmarilla liitetty valokuva. Olisiko siinä Jenny ja Juho perheineen vuosia myöhemmin?

Saimme hieman lisätietoa talon historiasta kun pihaan pyörähti yhtäkkiä Jennyn ja Juhon tyttären tytär! Hän tuli tyttärenpoikansa kanssa katsomaan että mitä porukkaa hänen mummolassaan nykyään pyörii 🙂 Naisen nimi ei jäänyt mieleen, mutta hän oli siis viettänyt lapsuuden kesiään Rantatyörässä ja nyt hänellä oli meneillään mökki/taloprojekti puolen kilometrin päässä.

Kuulimme tarinan siitä miten Jenny ja Juho olivat Rantatöyrään päätyneet. Jennyn kotitalo, Päätalo, on meidän pellon takana ja Juhonkin kotitalo, Isola, siinä naapurustossa. Rantatöyrä oli 1900-luvun alkupuolella kunnan omistuksessa. Juhon veli Emil oli kunnassa töissä ja jonkin sortin vilunkimiehiä. Emil sanoi Juholle (jolla oli Jennynsä kanssa jo seitsemän lasta), että nyt on hommat sillälailla, että sinä perheinesi muutat Rantatöyrään. Emil sai tällä järjestelyllä hivutettua hienon pihapiirin kunnalta omalle suvulleen ja itselleen hän kai sai talon jostain oman sukunsa mailta… Juho oli kilttinä veljenä todennut että selvä homma ja muuttanut.

Juhon ja Jennyn jälkeen taloa asuttivat heidän poikansa Viljo, joka meni naimisiin Toinin kanssa. Toinilla oli ennestään Timo-poika. Timo on talon viimeisin omistaja, eli hän peri sen äidiltään. Timon elämä meni loppua kohden hieman vinoja latuja ja hänen jäljiltään paikka on aika karussa kunnossa.

Oli tosi mielenkiintoista kuulla naisen tarinoita menneestä. Saimme myös kuulla että meilläkin on nyt toistet 😉 Naapurin piha on siis toisten piha. Ihmettelimme ääneen hailuotolaista tapaa rakentaa pihapiirit yhtenäisiksi, kahden talon pihoiksi. Nainen tiesi kertoa, että ennen vanhaan pihat saattoivat mennä jopa ristiin siten, että meidän navetta olisi naapurin pihassa ja naapurin navetta meidän pihassa. Navettaan kuljettiin siis naapurin pihan poikki! Aika erikoista 🙂

Historian havinassa ollaan saatu ahkeroida ja ihmetellä vastaan tulevia aarteita. Ajasta ennen Jennyä ja Juhoa meillä ei vielä ole tietoa, mutta luulenpa että sekin vielä selviää.

Nyt olisi meidän aika kirjoittaa oma lukumme historian kirjaan 🙂