Sakke kävi viime viikolla ahkeroimassa saaressa ja nyt on pirtin lattiaeristeen pinta siistitty urenaanijutskasta. Myös vintillä on lattia nosteltu tieltä pois, eli seuraavaksi pääsee loka-auto hakemaan loput eristeet. Vintillä on aikanaan ollut tupakkimiehiä remontin teossa. Lattian alta on löytynyt tupakan holkkeja ja nyt tuli vastaan  aito, oikea Saimaan tupakkalaatikko. Ei ollut kuitenkaan sen kanteen raapustettu talon pohjapiirustusta 😉

Tänään oli mukavan aurinkoinen päivä lähteä saareen remppahommiin. Ihanasti jo kevätaurinko lämmittää 🙂 Koiruuksia oli mukana kaksin kappalein, kun Lepan veli lähti matkaan saaripäivää viettämään.

Ennen kuin alettiin remppaan, käytiin Marjaniemessä katsomassa jääspeedway-kisoja. Jännä juttu, kun saaren sisäosissa paistoi aurinko täydeltä terältä, jäällä oli niin sankka sumu ettei meinannut eteensä nähdä!

Melkoiset nastat on renkaissa 🙂

Raksalla aloitettiin väliovien irroitus. Ovet menevät puusepälle kunnostettavaksi. Oviaukkoja isonnetaan, jotta nykyajan ihminen mahtuu niistä nöyristelemättä kulkemaan 😛 Makkarin ja kylppärin välinen ovi oli projektin ensimmäinen. Siinä oli edellisen asukkaan jäljiltä melko mielenkiintoinen karmihäkkyrä, jonka purkua piti ensin hieman mietiskellä. Kyllähän se kuitenkin lopulta antoi periksi. Huomenna jatketaan.

Välillä on kiva katsella maisemia vintin ikkunasta. Latoja on riittävästi 😀

 

Kalalaatikot ja villat on nyt riivitty pois. Toisen kamarin ja eteisen lattian purku on valmis.

Muiden huoneiden osalta savotta jatkuu. Pirtissä, keittiössä, kylppärissä ja vintillä on lattian eristeenä sammalta ja hiekkaa, joka tullaan viemään loka-autolla pois. Pirtin lattiaeristeen pintaan on aikanaan ruiskutettu uretaanin tyyppistä, valkoista ainetta. Se pitää kaapia pois, koska se ei maadu. Uretaani roudataan peräkärryllä kaatopaikalle. Siinäpä olikin ohjelmaa tälle päivälle: oikeita töitä lapion varressa. Juuri kun päästiin kunnolla vauhtiin, peräkärry oli jo täynnä. Maanantaina käydään tyhjentämässä kärry ja sitten savotta jatkuu.

Koska lapiohommat piti jättää, siirryttiin vintille pitkästä aikaa. Sieltä ladotaan lattialaudat pois ja poistetaan eristeet. Ennen vintille menoa piti kiinnittää portaat.

Vintillä  ei ole enää mitään muuta kuin lattialankut ja epämääräinen kasa tiiliä piippuprojektin jäljiltä. Historia ei kuitenkaan päästä irti remontoijista. Tällä kertaa lattiaeristeen seasta löytyi Suomen valtion leipäkortteja vuodelta 1920.

20-luvun Suomessa ruoka on ollut tiukassa. Google kertoo että ”Suomen huono elintarviketilanne heikkeni entisestään vuonna 1918. Suuri osa suomalaisista kärsi aliravitsemuksesta. Tuontiyhteydet olivat poikki ja oma tuotanto riitti laskelmien mukaan kevättalveen 1919. Heikoimmin leivässä kiinni olivat Itä- ja Pohjois-Suomen ja maan suurimpien kaupunkien vähävaraiset.”

Kortit ovat syksyltä 1920 ja ne on nimetty Ida Isolalle. Yhdessä kortissa on 28 kuponkia, viikon leipätarpeet. Korttiarkista on käytetty kaksi korttia. Arkista löytyy myös käyttöohjeet: ”Kukin kuponki oikeuttaa ostamaan Elintarvikeministeriön vahvistaman määrän leipää, jauhoja tai ryynejä. Puoli kuponkia oikeuttaa puoleen määrään. Elintarvikelautakunta saattaa tarpeen mukaan määrätä, mitkä kupongit kelpaavat vehnäjauhojen, vehnäleivän ja ryynien ostoon. Säilyttäkää tämä ohjekortti tarkoin, sillä vain sitä vastaan saatte uuden korttiarkin. Leikatkaa korttiarkista erilleen kuluvan viikon kortti kantoineen ja säilyttäkää jäljellä oleva arkki tarkoin kotona. Ainoastaan myyjä saa irroittaa kupongin. Irrallinen kuponki ei kelpaa. Kukin kortti kelpaa vain siihen merkittynä aikana.”

Tosi hyvin ovat kortit säilyneet vintin muhassa. Parasta ennen päivä on kuitenkin mennyt melkein sata vuotta sitten.

 

Eteisen lattia on nyt purettu. Hyvä Petri ja Sakke! Projekti etenikin sitten pintaa syvemmälle villojen kimppuun. Niitä on lisätty eteisen ja toisen kamarin lattioiden alle edellisessa remontissa kohta 30 vuotta sitten.

Kamarin lattian eristeenä oli käytetty myös muuta, nimittäin paikkakunnalle uskollisesti kalalaatikoita 🙂 Toki villalla täytettynä.

Villaan määrässä ei ole säästelty. Kaksi peräkärryllistä saatiin täyteen ja vielä kolmaskin kärryllinen on tavaraa lattiassa. Koiratkin saivat kyytiä kun siirrettiin toinen peräkärry täyttyneen viereen. Lepsukin kävi kyydissä, mutta ehti jo alas ennen kuin kuvaaja sai kameran esille 😛

Nyt meillä näyttää tältä:

 

 

 

No niin ystävät hyvät. Tänään opimme purkamaan hirsitalon lattiaa. Kas näin.

Ensimmäisen lankun irroitus: Otetaan kolme (3) kansipulttia ja ruuvataan ne lankkuun. Otetaan sorkkarauta ja puukalikka. Laitetaan sorkkarauta pultin alle ja kalikka sorkkaraudan alle. Väännetään. Väännetään ihan aikuisten oikeesti. Ja kas, ensimmäinen lankku on irti.

Loppujen lankkujen irroitus onkin sitten helppoa pelkkien sorkkarautojen avulla, kun ensimmäinen lankku on saatu alta pois. Paitsi että… Helppoa ehkä joo, mutta hitsi miten kovvaa hommaa!! Iso hatun nosto Aleksille ja Petrille, jotka ovat olleet auttamassa lattioiden purussa! Tänään vuorossa oli viimeinen purkuoperaatio: eteisen lattia.

Komeita, paksuja lankkuja lattiassa on, mutta ne ovat lopulta aika huonossa kunnossa. Voipi olla että niitä ei enää laiteta takaisin. Koska vielä ei olla siitä ihan varmoja, numeroimme lankut että järjestys pysyy muistissa.

Kun lankut on irrotettu, niistä nypitään naulat pois. Komeita nauloja olikin, 15 sentin pituisia, joilla lattia on varmasti pysynyt paikoillaan 🙂

Eteisen lattia on käytetty auki edellisessä remontissa, vuonna 1990. Silloin sen alle on laitettu lisää eristettä. Tänään saatiin purkuhomma hyvälle alulle, joka viimeistellään ensi viikon aikana. Muista huoneista lattiat onkin jo saatu purettua.

Posti toi Uula-tuotteen sisävärikartan. Siitäpä voi alkaa miettimään uusia sävyjä tuleviin lattioihin 🙂

Hailuodon ja Oulunsalon välillä kulkee tätä nykyä retkiluistelurata 🙂 Radan avajaiset pidettiin tänään hienossa auringonpaisteessa. Porukkaa oli liikenteessä! Meri on näin talvella yllättävän monipuolinen kulkualusta. Voit valita liikutko jalan, laivalla, autolla, luistimilla, pyörällä, suksilla, moottorikelkalla vai liitovarjolla. Nämä vaihtoehdot nähtiin tänään 😉

Hailuodon lauttarannassa oli säpinää ja sinnehän mekin suunnattiin!

Lapset pääsivät ratsastamaan islanninhevosilla. Paikallinen puuseppä pitää hevostilaa. Lepsu tuijotti komeita eläimiä haltioituneena. Koiravaljakkoajeluakin oli tarjolla.

Markkinakojussa oli esillä mm. luodon omaa olutta, joka on nähnyt päivän valon ihan vastikään, tänä keväänä. Pienpanimokulttuuri on iskussa!

Lepantteri tapasi miniversion itsestään 😀 Ankkurit joutuvat vielä hetken odottamaan ennen kuin pääsevät käyttöön…

Käytiin keskustan kaupassa ostamassa evästä ja samalla tuli näpsittyä maisemakuvia matkan varrelta. Paikallinen SEO on käymisen arvoinen paikka. Aika siellä on pysähtynyt jonnekin vuosikymmenten taa ❤ Hyllystä löytyy mm. tuliteriä VHS-kasetteja.

Paikallinen nuorisoseura on komea rakennus. Latoja pelloilla riittää ja niiden seurana tuulimyllyjä 🙂

Tokihan tänään käytiin omassa pihassakin. Turre otti ilon irti lempitalvipuuhastaan.

Raksalla otettiin tänään vähän kevyemmin: Mitattiin kaikki talon ikkunat, jotta saadaan laitettua niistä tarjouspyynnöt puusepille. Piipuistakin otettiin mittoja, että saadaan piirustukset niiden osalta kuntoon (ei, ei tarvinut kiivetä katolle, ihan vaan sisätilamittauksia 😉 ) Myös keittiössä heiluttiin rullamitan kanssa. Ollaan saatu muutamasta keittiöfirmasta suunnitelmat nähtäville ja piti vähän tsuumailla että minkäkokoinen se saareke nyt sitten oikeasti siinä tilassa olisi. Hyvinhän se siihen mahtuu!

Ja niitä varjoliitäjiä nähtiin sitten kotimatkalla 🙂

Aamun Kaleva tiesi kertoa, että Hailuodon ja mantereen välinen siltahanke on nytkähtänyt eteenpäin. Hallinto-oikeus on hylännyt vuonna 2014 tehdyt valitukset. Tavoitteena on saada avattua siltayhteys vuonna 2021. Noinkohan me silta saadaan?

Hailuodon ja Oulunsalon välisen merialueen kaavaa koskeneet valitukset nurin

Kumpihan valmistuu ensin, silta vai meidän talo? 😛