Rantatöyrän pihapiirissä on useita ruusupensaista. Juhannusruusu kukkii tänä vuonna yllättävän aikaisin lämpimän toukokuun ansiosta. Se ehti kerrankin kukkaan juhannukseksi 😉

Pihassa on myös kaksi vaaleanpunaisia kukkia tekevää ruusupensasta, joita en aikaisempiana vuosina ole huomannut. Ne kukkivat talon ja tien väliin jäävän metsän reunassa. Vaalenpunaisista ruusuista tummempi on veikkaukseni mukaan se perusruusu, jota kukkii monessa pihassa ympäri Suomen. Jokin nimikin sillä varmasti on…

Toinen, vaaleamman punainen kaunotar, on (tai sitten ei ole) Tornionlaaksonruusu, joka on yhden määritelmän mukaan ”Lähes piikitön kerrannaiskukkainen metsäruusun muunnos, joka ei tee lainkaan kiulukoita”. Pitääpä seurata tuleeko pensaaseen ruusunmarjoja eli kiulukoita vai ei. Kaikissa ruusuissa on aivan ihana tuoksu. Joskus tulevaisuudessa meidän pihassa voisi olla enemmänkin ruusupensaita ❤

Tämän viikon ohjelma on ollut talon takaseinän vanhan ulkovuoren purku. Kelit ovat olleet tällä viikolla mainiot ulkotöihin ja talkooväkeä on ollut raksalla apuna 🙂 Alimmasta laudasta urakka alkaa.

Muutama alin kerros saatiin revittyä irti ilman telineitä, mutta yllättävän äkkiä loppuu ihmisestä mitta kesken. Onneksi on Massikka 🙂 Se oli oiva apuri kärryineen. Kärryn avulla päästiin maan tasolta joitakin metrejä ylöspäin.

Keittiöön on jossakin vaiheessa uusittu ikkuna. Ikkuna otettiin nyt pois ja se tullaan myöhemmin vaihtamaan alkuperäisen kokoiseen, pienempään versioon.

Homma etenee näppärästi traktorin kärryn päällä. Viime kesän päätyseinien purusta mieleen on jäänyt seinän välistä hyökkäävät, pesiään puolustavat ampiaiset ja niitä odoteltiin tässäkin projektissa. Seinän välistä löytyikin kymmenkunta vanhaa pesää, mutta yhtään tuoretta tapausta ei onneksi tullut vastaan.

Siinä vaiheessa, kun ulkovuori on purettu siihen asti, mihin käsi traktorin kärryltä yltää, pitää tehdä jatkoksi telineet.

Ja meno jatkui telineiltä käsin. Itselleni en kyllä voi ottaa krediittiä yläosan purkamisesta. Vaikka kuva ehkä muuta väittää, käytännössä puristin rystyset valkeina tukitolppaa, enkä saanut aikaiseksi yhtään mitään 😛 Keskityinkin loppuajan lautojen keräykseen ja siivoushommiin jalat tukevasti maan pinnalla. Seijalle kaikki pisteet tästä touhusta! Sorkkarauta viuhui ja laudat saivat kyytiä 🙂

Seinä saatiin purettua ja se odottaa nyt uutta, keltaista verhousta. Iso kiitos tekijöille! 🙂

Uutta kattoa kehtaa kattoa. Perinteiset ennen ja jälkeen kuvat. Kyllähän se kummasti komistu 🙂

Ulkovuoriremppa on ollut jäissä katon teon ajan. Katontekijät käyttävät samoja telineitä, jotka meillä on ollut ulkovuorirempassa käytössä, joten antaa ammattilaisten hoitaa ensin hommat alta pois ja kiikutaan me sitten sen jälkeen taas telineillä. Eilen lauantaina käytiin kuitenkin tekemässä kuistin yläpuolinen osa ulkovuoresta paneeleita vaille valmiiksi, koska se helpottaa kuistin katon tekemistä.

Isännältä kuluikin eilispäivä rattoisasti kuistin katolla. Kesärenki-Tuomas yhdessä allekirjoittaneen kanssa varmisti, että isännällä on katolla kaikki tarvittavat vermeet ja kiikutti niitä sinne tarpeen mukaan.

Ulkovuoren tekeminen koostuu viidestä osasta: koolausrimat, villat, tuulensuojalevyt, koolauslaudat ja paneeli. Aloitetaan siis koolausrimoita. Kesärenki katkaisee rimat ja isäntä pääsee vuoleskelemaan niistä oikean kokoisia. Näemmä jokin jättiläisöttiäinen hyökkäsi kuvaajan kimppuun kesken valokuvan napsauksen, mutta kerrottakoon että kuvaaja selvisi välikohtauksesta vahingoittumattomana 😛

Koolausrimojen ja seinän väliin pitää paikoitellen laittaa kiiloja, jotta rimat saadaan suoraan. Kesärenki tietenkin joutui siihenkin projektiin, eli kiilojen tekoon sirkkelillä.

Sielläpä niitä rimoja on nätissä rivissä 🙂

Kun rimat on seinässä, seuraavaksi laitetaan rimojen väliin ekovillaa. Villapaketit olivat vielä talven jäljliltä riihessä, joten nehän piti lähteä hakemaan, traktorilla tietenkin, ja siitäkös kesärenki oli mielissään 😉

Riihestä mukaan lähti parin villasäkin lisäksi koolauslaudat.

Äläkää jättäkö!

Villalevyistä leikataan seinään sopivan kokoisia palasia.

Villat katonrajaan ja sittenpä voikin ottaa pienet nokoset auringonpaisteessa 🙂

Nokkaunien jälkeen villojen päälle laitetaan tuulensuojalevyt. Nekin täytyy leikellä sopivan kokoiseksi.

Tuulensuojalevyt paikoilleen ja koolauslaudat päälle. Nytpä on valmista ja katontekijät voivat viimeistellä kuistin katon.

 

Kattoprojekti on edistynyt mukavasti tällä viikolla. Pari sateista päivää venyttivät valmistumisen ensi viikkoon. Paikallinen koneurakointifirma kävi alkuviikosta nostamassa levyt katolle. 

Ensin levyt paikoilleen…

…sitten levyjen päälle aluhuopa…

…ja aluhuovan päälle varsinainen päälyhuopa.

Päälyhuopa saatiin perjantaina asennettua kokonaisuudessaan kuistia lukuunottamatta. Ensi viikolla katto viimeistellään laittamalla kolmiorimat huovan päälle (rimojen päälle tulee kaistale huopaa peittämään rimat) ja sen lisäksi laitetaan rännit ja kulkusillat. Katon harjalle tulee harjaventtiili, jotta kattorakenne pääsee tuulettumaan koko matkaltaan. Yleensä kattorakenteen tuulettuminen hoidetaan tekemällä talon päätyihin tuuletusaukot molemmin puolin. Tässä tapauksessa se ei kuitenkaan riitä, sillä vintillä väliseinät ulottuvat kattoon asti ja blokkaavat näin ilmavirran kulun talon päästä päähän. Harjaventtiili ratkaisee tuuletusongelman: katon harja on auki pari senttiä ja harjaventtiili tulee harjan päälle koko talon mitalta. Päätyihin ei tule tuuletusaukkoja ollenkaan.

Siitäpä se homma etenee taas ensi viikolla 🙂

 

 

Tällä viikolla alkoi kattoremppa 🙂 Se on yksi niitä projekteista, jonka olemme ulkoistaneet ammattilaisille. Se tehköön, joka osaa (ja joka uskaltaa kiikkua katolla). Vesikatteeksi tulee kolmiorimahuopa. Katosta tulee siis samanlainen kuin aitassa ja saunassa on.

Niin kauan kuin me olemme Rantatöyrän omistaneet, talon kattoa on peittänyt pressu. Nykyinen huopakatto lienee palvellut vuosikymmeniä ja sen parasta ennen -päivä on mennyt kauan sitten. Pressut ovat kyllä hyvin hommansa hoitaneet, vesi on pysynyt talon ulkopuolella. Nyt on hieno fiilis saada taloon ihan oikea katto 🙂 Vielä julkisivuremppa valmiiksi ja kappas, talo alkaa näyttää asuttavalta! Mitä nyt kaikki lattiat puuttuvat ja kylppäri on vielä pelkkä monttu. Ainahan sitä joka talossa pientä laittoa on 😛

Katon tekijät repivät vanhat huovat pois. Niitä oli ainakin kolme kerrosta. Huopien alta paljastunut päre on melkoista silppua. Joskus aikojen alussa talossa on ollut pärekatto. Mahtava juttu, että päreet on jätetty paikoilleen edellisten kattoremppojen yhteydessä. Sinnepä ne saavat jäädä nytkin.

Päreiden päälle tulee koolauslaudat. Lautojen päälle levyt ja levyjen päälle kolmiorimat ja huopa. Perjantaina oltiin laudoitusvaiheessa. Ensi viikolla jatketaan 🙂