Tuomaksella oli perjantaina taksvärikkipäivä. Pojat ottivat viikonlopun urakaksi toisen kamarin uunin purkamisen. Vähän oli sääli purkaa yli satavuotias uunivanhus, mutta kaikkea ei voi säästää ja kylppärin nurkassa uuni olisi ollut vähän hassu sisustuselementti…

Tuomas pääsi testaamaan  uuden poravasaran 🙂 Ensiksi pojat purkivat vintillä olevan uunin hormin ja sitten siirtyivät itse uunin kimppuun. Hyvin onnistuu poravasaralla ajo!

Uuni lähti purkautumaan pala palalta.

Taksvärkkiläisen naama oli päivän päätteeksi sen näköinen että jotain tais tulla tehtyä 😀

Lauantaina viimeisteltiin purkuhommat. Yllättävän paljon mahtuu tiiliä yhteen uuniin! Purin niitä lauantaina peräkärryllisen navettaan ja ainakin saman verran tiiliä lensi purkajilla kamarin ikkunasta takapihalle. Pitänee ne sitten ens keväänä roudailla sieltä pois.

Uunin ja seinän välistä löytyi sanomalehti- ja tapettiaarteita 🙂 Sanomalehdessä on työnhakuilmoitus, jossa Limingan Rantakylän sekakansakoulussa on auki opettajattaren virka. Päivämäärä ilmoituksessa on 28.5.1896.

Tapetinpalaset lienevät myös 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Sininen väri näyttää hyvin pitkälti käsin maalatulta…

Kuvasin kesällä kamarin seinästä palan tapettia, joka on liimattu suoraan hirteen kiinni. Nyt siitä löytyi isompi kuvio. Seinässä olleessa palassa on värit tallella ja toisessa palassa näkyy kuvio. Ajattelin kysäistä Toijalan vanhalta tapettitehtaalta olisiko heillä jotain vastaavaa tuotannossa. Olispa hauska saada seinällä samanlaista tapettia 🙂

Minäkin pääsin kokeilemaan poravasaraa. Sinne meni uuni!

Välillä pitää syödä että jaksaa. Tuomaksella oli eväänä pitsa, jossa oli mukana ”rapeuttava paistolautanen”. No, pitsapohjan rapeudesta en tiedä, mutta mikrokuvusta tuli sen lautasen jäljiltä astetta rapsakampi! 😀

 

Vanha kansa on eristänyt hirsien välejä kaikenlaisella jännällä. Ollaan saatu tutustua tähän jännään viime aikoina kun ollaan rapsuteltu hirsien välit puhtaaksi. Jännän virallinen koostumus on heinä, kävyt, mustikan varvut, sahanpuru ja kalaverkko.

Teresa pääsi vauhtiin rapsuttelussa 🙂 Isäntä piti kutsua apuun kun kalaverkko meinasi olla turhan tiukassa. Ei me kaikkea mujua poistettu, se vain joka pinnalta helposti lähti. Kalaverkkoakin jäi seiniin muistoksi menneestä 🙂 Tarkoitus on eristää seinät paremmin ulkoa päin ja laittaa sisäseiniin tarvittaessa tilkkeeksi pellarivettä.

Kuvassa seinän alaosa on jo putsattu ja yläosassa on vielä työmaata. Tulevan makkarin seinistä lähti 90 litran laatikollinen kamaa.

Kaikki seinät on nyt putsattu ja soodapuhaltaja voi tulla 🙂 Aikaa ei vielä olla sovittu. Sakke muovitti soodapuhalluksen ajaksi uunin pankon ja eteisen ”katon” eli kohdan, johon katto sitten joskus tulee. Soodapuhallus tehdään vain alakerrassa.

Kuten kuvista näkyy, ollaan vihdoin saatu raksalle sähköt ❤ Ja mikä tärkeintä: raksaämyrit 😀

 

Viime viikonloppuna kävi raksalla pitkästä aikaa oikeita vieraita, nimittäin pansiolaiset Turuust 🙂 Sattupa ihana aurinkoinen talvipäivä vaikka marraskuun alkupuolta vasta mennään!

Esiteltiin vieraille tilukset ja käytiin Marjaniemessä lounaalla. Ei ollut ravintelissa suurta ruuhkaa tähän aikaan vuodesta 😉 Paikallisessa matkamuistomyymälä-kahviossa kahvilanpitäjä-mummo kysyi ystävällisesti, että meinataanko juoda kahvit vaiko mitenkä, kun ei viitsi turhaa pannullista keittää jos päivän ainoat turistit ei sitä juo 😀 No, ei me sit juotu kun juuri oltiin lounas päätetty jälkkärikahveihin. Pete kuitenkin osti matkamuistoksi Eemelin avaruusmunan 🙂 Eemeli 4v. ihan itse oli tehnyt avaruusmuna-avaimenperiä myyntiin ❤

Pansiolaiset oli saaressa sunnuntaina. Edellisenä päivänä, lauantaina, päästiin tutustumaan paikallisiin mukavassa tapahtumassa, nimittäin hirvipeijaisissa 🙂 Ne vietetään saaressa perinteisesti pyhäinpäivänä. Naapurit tien takaa, meren rannasta, sattuivat olemaan päiväkävelyllä samaan aikaan kun me kurvattiin aamupäivästä pihaan. Naapurit oikaisevat lähimetsään meidän pihan kautta. Kutsuttiin heidät piipahtamaan talossa sisällä. He olivat mielissään kun Rantatöyrä on otettu rempan alle 🙂 Kutsuivat meidät sitten samalla peijaisiin.

Pienen pitäjän hyvä puoli on se, että jos ei oikein tarkaan tiedä missä se hirvipeijaispaikka (eli koulu) on, niin ajaa vaan isoa tietä niin kauan että näkee jossain paljon autoja parkissa. Siellä se koulu ja peijaiset on 😀 Oli kiva käydä katsastamassa paikallista meininkiä. Hyvää hirvikeittoa sieltä sai!