Hailuodossa oli viikonloppuna lämpötila plussan puolella. Piha oli aivan armottoman liukas. Vesi lirisi ränneissä ja tuntui ihan keväältä. Ajatus oli hiekoittaa pihaa, mutta kun hiekkaa ei etsinnöistä huolimatta varastoista löytynyt, siirryttiin vaihtoehtoon B eli sahanpurutukseen 😉

Keittiön lattian kanssa otimmekin varaslähdön. Pirtti odottaa vielä paperointia ja lattialankkuja, mutta viime viikonloppuna tuntui siltä, että pitää päästä keittiön kimppuun. Sama kai se on missä järjestyksessä nämä hommat hoitaa, kun kaikki on kuitenkin hoidettava 😀

Keittiön lattiarakenteeseen on tulossa tuulensuojalevyt olemassa olevien palkkien väliin. Siihen päälle tulee niskat kahdessa kerroksessa ristikkäin. Tällaiseen rakenteeseen päädyttiin, jotta lattialankut saadaan asennettua (meidän mielestä) oikein päin, eli niin että lankut ovat ikkunasta tulevan valon suuntaisesti.

Viikonloppuna saatiin sopivasta lisäkäsiä raksalle. Miehet askartelivat tuulensuojalevyjen kimpussa.

Viikonloppuvierailla olikin tarjota spesiaaliapua raksalla. Onnea on sähköasentaja suvussa! 🙂

Saimme puovirakennukseen valot. Aivan mahtavaa! Kiitos Jaana ❤

Alakkonää mua? Koiruuksilla meni hyvin leikit yksiin 🙂

Makkarin lattia on nyt valmis tai siis niin valmis kuin se tässä vaiheessa voi olla. Viimeinen lankku ei mahtunut paikoilleen, koska lankut ovat tosiaan kylmäsäilyksen vuoksi turvonneet. Sitten kun taloon saadaan lämmitys, lankut kuivuvat ja toivottavasti silloin myös viimeinen lankku sujahtaa paikoilleen 🙂 Lankut ruuvataan viimeisille sijoilleen vasta niiden kuivuttua.

Lattiaprojekti etenee seuraavaksi pirttiin. Siinäpä onkin hieman värkkäyshommia, ennen kuin päästään laittamaan ilmansulkupaperia villan päälle. Huomasimme tuossa, että pirtin rossipohjan kehän ja seinien välistä puuttuu kannattimet, jotka tulisivat pitämään seinän vierustoja kiertävät lankut paikoillaan. Kannattimet olisi kannattanut laittaa paikoilleen ennen eristeen laittamista, mutta minkäs teet kun asia ei muistunut mieleen riittävän ajoissa 😮

Rossipohjan kehän ja seinän välissä on parinkymmenen sentin rako. Seinän ja kehän väliin tarvitaan tasaisin välein pulikat, joiden päälle seinänvierustalankut tulevat.

Rossipohjan kehässä oli valmiina muutamia koloja pulikoita varten, mutta aika paljon pitää tehdä uusia, jotta saadaan tarpeeksi kannattimia paikoilleen.

On tosi mukavaa, kun makkaria voi nyt hyödyntää työhuoneena, eikä pöytäsahan käytössä tarvitse rampata ulkona 🙂 Taustalla näkyy keittiön koneet, jotka ostettiin marraskuussa ja saapuivat meille viime viikolla.

Kolme valmista kannattajaa paikoillaan. Näitä tarvitaan vielä aika monta lisää, että koko pirtti on kierretty.

Keittiökoneet tosiaan saapuivat viime viikolla. Onneksi makkarin lattia oli valmis, jotta on paikka koneiden säilytykseen 😉 Koneet siis on, enää ei puutu kuin keittiö! Isännän värkätessä pirtin pulikoiden kanssa, minä otin ja siivosin keittiön. Keittiön lattia on vuorossa sitten pirtin jälkeen.

Pakkaset ovat hellittäneet ja tällä viikolla lämpötila on heilahdellut nollan molemmin puolin. Jäätie on ollut loppuviikon suljettuna, kun jäälle on tullut liikaa vettä. Toivottavasti ensi viikolla jäätie saadaan taas kuntoon. Pikkupakkasia on lupailtu tulevalle viikolle. Pellolla pääsi pitkästä aikaa kulkemaan, kun viime viikolla sinne tehtiin moottorikelkalla reittiä. Hirvi ei ole valmiista reitistä perustanut 😉

Kesärenki tuli perjantaiksi raksalle taksvärkkiin. Taksvärkkipäivälle oli suunniteltu vähän erilaista ohjelmaa: tavoitteena oli saada isännän perintömoottorikelkka käyntiin ja paanalle. Kelkka tuli meille puolitoistavuotta sitten Massikan mukana. Se on ollut riihessä säilössä eikä sillä ole ajettu ainakaan kymmeneen vuoteen. Kyseessä on komea peli: Lynx vuosimallia 1982 🙂

Miehet ahkeroivat kelkan kimpussa koko perjantain. Päivän saldona oli, että laite lähti käyntiin, mutta ei pysynyt käynnissä. Lauantaiaamuna piti käydä erikoisliikkeestä hakemassa muutama tarvittava osa. Vaunun lämmössä tehtiin alkuvalmistelut ja sitten taas kelkan kimppuun!

Tunnin kuluttua alkoi riiheltä kuulua merkillistä jyrinää: Kuin moottori olisi käynnistynyt. Sitten ääni loppui. Ja alkoi uudelleen. Kohta alkoi kuulua tasaisempaa jyrinää, joka alkoi lähestyä. Hetken kuluttua navetan takaa syöksyi esiin oranssi nuoli, joka suorastaan lensi lumen päällä!

Ihmeiden aika ei ole ohi, kelkka saatiin kuin saatiinkiin ajokuntoon. Onnellinen moottorikelkan omistaja 😀

Vanhalla Lynxillä ajaminen ei ole ihan helppoa hommaa, mutta kesärengiltä se sujui kuin vanhalta tekijältä.

Pellolla oli hyvä revitellä ja tehdä kulku-uria koiran ulkoilutukseen ja vaikka hiihtämiseenkin 🙂

Parin päivän uurastus on takana ja lopputulos kerrassaan mainio. Hyvä pojat! 🙂

 

 

 

 

 

Jäätie avattiin perjantaina. Päästään taas huristelemaan mantereen ja saaren väliä ilman huolta lautta-aikatauluista 🙂

Isäntä kävi viime viikolla teippailemassa ilmasulkupaperien saumat, joten paperointi oli makkarin ja eteisen osalta hoidettu. Eteiseen tulee aikanaan valu, lattialämmitys ja sen päälle laatta. Laitoimme nyt eteiseen paksut vanerilevyt paperin päälle.

Eteiseen tuli lopulta kaksikin paksua vanerikerrosta, jotta lattiarakenteesta saatiin tarpeeksi tukeva. Vuoden päivät ollaan talossa kuljettu lankkujen päällä tasapainoharjoituksia tehden. Tuntuipa mahtavalta saada tukevia neliöitä jalkojen alle!

Makkarin alkuperäiset lattialankut ovat hyvässä kunnossa, joten ne laitetaan takaisin. Lankut numeroitiin silloin pari vuotta sitten, kun ne otettiin pois paikoiltaan. Nyt lankut on helppo laittaa takaisin samaan järjestykseen.

Pari ekaa paikoillaan.

Lankkuja on säilytetty kylmässä, joten pontit ovat turvoksissa. Pieni hionta auttoi asiaa.

Kuten niin moni muukin asia tässä maailmassa, myös lattialankkujen uudelleenasennus on tekniikkalaji. Neljännen lankun kohdalla meinasi loppua usko, kun homma tuntui niin työläältä ja hitaalta. Sanotaanko vaikka niin, että lankkujen pontit eivät aina pienestä hionnastakaan huolimatta aivan itsestään sujahdelleet paikoilleen 😛 Lopulta saimme (vahingossa) kiinni tekniikasta ja homma alkoi sujua. Huomasimme, että pontit alkavat paremmin yhteistyöhön, kun on itse painona pontin päällä ja lyö lankkua paikoilleen hajareisin lankun päällä seisten. Juuri tästä kriittisestä työvaiheesta jäikin kuvat ottamatta, kun piti keskittyä työhön…

Sähköjohtojen kohtaa lankuista piti muokkailla, jotta johdot mahtuvat kulkemaan lankun ja seinän välissä.

Lankut ladottiin tässä vaiheessa lattiaksi, mutta niitä ei vielä ruuvattu kiinni lattiaparruihin. Kun taloon saadaan lämmitys, lankut kuivuvat ja kutistuvat hieman, jolloin lankkujen väleihin tulee rakoja. Lankut ruuvataan kunnolla paikoilleen vasta sitten kun ne ovat kuivuneet ja lankut on tihitetty.

Lankkujen kiinnityksessä käytettiin apuna puupalikoita lankun ja vasaran välissä. Nämä puupalikat saivat melkoista sälää aikaiseksi, joten emäntä pääsi luudan varteen 😉 Aivan loppuun asti emme saaneet lattiaa tehtyä, mutta nyt kun tekniikka on hallussa, viimeistely onnistunee näpsäkästi seuraavalla kerralla.

 

Tässäpä tilannepäivitystä parin viikon takaa. Huomasin juuri, että tämän artikkelin julkaisu oli mennyt vikaan, joten tässä se uudemman kerran 🙂

Näillä leveyksillä on saatu pari viikkoa nauttia siitä mistä suomalainen tykkää nimittäin pakkasesta. Elohopea on asettunut tukevasti -20 ja -30 asteen väliin. Remppaajille nämä kelit ovat olleet hieman liikaa ja raksahommat ovat olosuhteiden pakosta jääneet odottamaan parempia aikoja. Kovasti tekisi mieli edistää lattiaprojektia, kun se nyt on saatu villan puhalluksen osalta hyvään vauhtiin, joten eilen läksimme raksalle pakkasta uhmaten.

Kylmä ilma on jäädyttänyt Perämeren ja jäätien teko on jo hyvässä vauhdissa. Vielä kymmenisen senttiä pitäisi jääkerroksen vahvistua, että päästään huristelemaan saareen vetten päällä. Toistaiseksi homma hoidetaan kuitenkin sulaa väylää pitkin lautalla.

Raksamiehen ja -koiran pakkasvarustus 😉

Lattiaprojektin seuraava vaihe on ilmansulkupaperin laitto villan päälle. Paperin päälle tulee sitten lattialankut. Aloitimme paperoinnin makkarista.

Paperi on niin leveää, että homma sujui yllättävän näppärästi. Makkarin osalta työ oli taputeltu kolmella ja puolella paperisuikaleella. Ainoa säätämistä vaatinut kohta oli pönttöuunin ympärys.

Paperisuikaleet kiinnitetään toisiinsa ilmansulkuteipillä, mutta eilen oli liian kylmä siihen hommaan. Teippaukset hoidetaan sitten kun lämpötila nousee. Onneksi ensi viikolle on luvattu lämpenevää, joten pääsemme hoitamaan paperointiprojektin loppuun 🙂

Eteinenkin tuli eilen hoideltua teippauksia vaille valmiiksi. Tosi kiva että saimme hommaa taas eteenpäin, mutta täytyy myöntää että ei se hyvästä varustuksesta huolimatta parin kympin pakkassäässä herkkua ollut. Puoli vuotta sitten kärvisteltiin helteessä kun lämpöä oli 50 astetta enemmän kuin nyt. Onpahan tullut testattua raksahommia molemmissä ääripäissä 😛

Pakkasesta viis, aina on hyvä sää leikkiä!