Eilen oli saaressa Hailuoto-seuran järjestämät kesäkauden avajaiset. Ohjelmaa oli järkätty monenlaista. Mekin pidimme raksalta vapaapäivän ja suuntasimme kylälle kesäpäivää viettämään. Seuraksi saimme kesälomalaiset Nivalasta.

Jaana viritteli ruokopillin ja saikin hyvä saundin aikaiseksi. Sakke ja Elena innostuivat merimiespainista. Aleksi nauttii lomasta 🙂

Hailuodon Panimossa oli avoimet ovet. Panimo on rakennettu entiseen Osuuskaupan varastoon ja se on käynnistänyt toimintansa keväällä. Hienon näköinen laitos se oli! Kuulemma mukavasti on lähtenyt Panimon toiminta käyntiin ja olut on tehnyt kauppansa. Nyt onkin kelit kohdillaan olusen nauttimiseen. Kesäpäivääkin vietettiin yli parin kympin lämpötilassa 🙂

Panimon jälkeen kävimme katsastamassa entisen Osuuskaupan eli nykyisen kylätalon. Siinä toimii kahvila Pariton kuppi (lieneekö sananmuunnosekspertti ollut asialla nimeä keksimässä 😉 ). Kahvilan lisäksi kylätalolla on Luovon Puoji -niminen myymälä, jossa on myynnissä kaikenlaisia kivoja käsityöjuttuja. Toisessa päätyssä on vielä pari taidegalleriaa, Galleria Luoto ja Galleria Peräkamari. Kahvilassa myytiin kesäkauden avajaisten kunniaksi juustokeittoa. Mmm, sitä olisi kyllä voinut maistaa! Käymisen arvoinen paikka 🙂

Lammashakaan kylän keskustaan oli tullut asukkaita. Aikanaan saaressa on ollut lampaita todella paljon. Nykyään niitä ei taida olla juuri lainkaan. En ainakaan muista että olisin nähnyt yhtään näitä neljää lukuunottamatta. Historiikki lammashaan luona tiesi kertoa, että 1900-luvun alkupuolella saaressa oli parhaimmillaan 4000 lammasta eli 50 kpl/talo. Lampaat olivat saaressa vapaina eikä niillä ollut varsinaisia aitauksia. Mikkelipäivän aikaan syksyllä lampaat ajettiin rannasta kylälle päin ja silloin pidettiin saparomarkkinat (onko lampailla saparo…?). Nykyään saparomarkkinoiden aikaan lokakuun puolessa välissä pidetään supersuositut siikamarkkinat.

Eilen oli erityisen hyvä sää grillata ja niin tehtiin. Paikallisesta marketista haettiin ruokajuomaksi oman saaren olutta. Itse kun en olusista mitään tiedä niin totean vaan että maistoin, ja aivan hyvää oli 😛 Grillaukset nautittiin puovirakennuksessa mikä olikin ihanaa talven asuntovaunussa istumisen jälkeen. Puovirakennus on mukavan vilpoinen paikka kesäkuumalla!

Iltapäivästä suunnistettiin rantaan.

Tyyne innostui noutamaan keppiä ja olikin meistä ensimmäinen joka heitti talviturkin. Lepsuhan ei mahaansa kastele, joten kepin hakeminen tyssäsi aina siihen kohtaan kun jaloista loppui mitta 😛 Elenakin innoistui kahlailemaan meressä.

Lopulta Elena tuumasi, että lirkkiminen saa riittää, tempaisi jo aikaslailla kastuneet vaatteensa pois ja niin Ellusta tuli se toinen talviturkkinsa heittänyt 😀 Neiti Kesäheinällä ei ollut vaihtovaatteita mukana, koska kukaan ei oikeasti ajatellut että uimassa käy muut kuin koirat. No, lainavaatteilla pärjää jos omat loppuu ❤

Uintiretken päätteeksi käytiin vielä katsastamassa Marjaniemen tunnelmaa ja juotiin raksavaunussa pullakahvit. Sitten otettiin nokka kohti lauttarantaa. Huhhei, olipas mukavat kesäkauden avajaiset!

Huh, ei tarvinnut lähtä kömpimään talon alle. Isäntä hoiti sen homman mukisematta 🙂 Lattiankannattajat pysyvät nyt tolpillaan, kun tolppien ja kannattajien väliin laitettiin pari kiilaa.

Minä pääsin tänään oikeisiin töihin, eli lapion varteen. Talon kamarien puoleinen pää ei ole ollut tuulettuva, koska kellarin ympärys on eristetty hiekalla. Nyt me haluamme tehdä myös talon tästä päästä tuulettuvan ja siksi lapioimme hiekkaa pois kellarin ja sokkelin välistä. Tänään oli taas niin kylmä päivä, että lapiohommat olivat oikein soppeli lämpimänä pysymisen kannalta 😀

Pönttöuunin reunalta löytyi yllätys. Yksi sivu perustuksista on sortunut ja uuni on siltä sivulta tyhjän päällä 😮

Uunin alle pitää valaa betonista paikka perustuksiin. Sitä varten tehtiin puusta muotti, johon valu tehdään.

Loppukevennys-Lepsu ❤ ”Joko mää pääsen pihalle, joko?”

 

Sakke ja Petri starttasivat eilen pirtin lattiakannattajien suoristuksen. Apuvälineenä hommassa on tasolaser. Se piirtää 360 astetta laserviivaa ja kertoo missä menee suora linja, johon hirsikehä kohdistetaan.

Hirsi nostetaan liinalla oikealle korkeudelle.  Kun oikea taso on löytynyt, lyödään puupalikka alle.

Miehet saivat jo laitettua koko ulkokehän kohdilleen. Seuraavaksi pitää vielä kohdistaa ulkokehien poikki menevät sisemmät hirret.

Kun rossipohja tyhjennettiin, sen taakka keveni huomattavasti. Sen myötä lattiakannattajat, jotka menevät seinästä seinään ja joiden päällä kehä siis on, ovat kohonneet paikoin irti tolpiltaan. Tästä pääsemmekin lattian suoristuksen loppuhuipennukseen: ryömitään talon alle ja lisätään puukiilat lattiankannattajien ja pystytolppien väliin. Kuulostaa mukavalta. Tuskin maltan odottaa. Ehkä lahjon koiran hoitamaan sen. Se mahtuu todistettavasti kulkeman talon alla 😛