Nyt se alkaa näyttää siltä, että me saadaan silta 🙂 Valtion budjetista löytyi sillan mentävä kolo. Nice.

Hailuodon lautat jäämässä historiaan valtion budjetista rahaa silloille ja pengertielle

Tässä havainnekuva siitä millainen silta/pengertie voisi tulevaisuudessa olla. Siinä olisi kaksi siltaa (molemmissa päissä) ja keskellä pengertie.

Kuva: Hailuodon kunta

Päätyseinän vaakapaneelin  ja pystylaudoituksen alta löytyi hyväkuntoinen hirsi 🙂 Hirsiä on tilkitty tuohella ja kalaverkoilla.

Vaakapaneeli on niin huonokuntoista ja aivan täynnä nauloja, että se joutaa kaatopaikalle. Saimme naapurilta traktorin kärryineen lainaan lautakuorman tekoa varten 🙂 Vanhat pystylaudat säästämme, niistä voi joskus rakentaa jotain jännää.

Päätyseinän purku eteni kerros kerrokselta.

Vihdoin tuli valmista 🙂 Myös vintin ikkuna-aukko on suurrennettu.

Seinä saa seuraavaksi pintaan koolaukset, villat ja tuulensuojalevyt sekä levyjen päälle koolaukset, joiden päälle tulee sitten paneeli.

Viikko sitten kävimme etuseinän toisen puolen kimppuun. Vaakapaneelin alla ei ollut mineraalivillaa, eikä pystylaudoitusta vaan sammalta ja muuta maa-ainesta 🙂 Seasta löytyi ehkä maailman suurin ampiaispesä! Onneksi se oli tyhjillään…

Uudet ulkoverhouspaneelit ovat saapuneet tontille. Eiköhän niitä päästä naputtamaan paikoilleen ensi viikolla 🙂

 

 

 

Muutama viikko sitten saaressa kävi eksoottisia vieraita Itävallasta asti 😀 Sofialla olisi riittänyt intoa laittaa vaikka koko talo kuntoon saman tien! Valitettavasti tämän kertainen reissu ei ihan siihen tavoitteeseen pääsemiseksi riittänyt, mutta ensi kesänä otetaan Sohvi koko kesäksi töihin 😉

Vieraat toivat syksyn tullessaan. Uimaan ei enää tarennut mennä, mutta biitsillä riitti muuta ihmeteltävää.

Kävimme vierailulla Hailuodon kotiseutumuseossa ja sattumalta olimme liikenteessä kotiseutupäivänä. Museovierailu oli ilmainen ja opas kertoi vanhan ajan elämästä 🙂

Kotiseutumuseona on Kniivilän tila. Se tunnetaan jo 1600-luvulta. Sama suku on asunut tilalla ainakin kuuden sukupolven ajan, 1740-luvulta alkaen. 1800-luvun puolen välin tienoilla maatila jaettiin ensin veljesten kesken ja sitten toinen puoli myytiin suvun ulkopuolelle. Silloin Kniivilään muodostui kahden talouden pihapiiri (niin kuin meilläkin on).

Kniivilän viimeiset asukkaat olivat naimattomat sisarukset Hanna, Eemeli ja Heikki. Kun Heikki kuoli sukunsa viimeisenä vuonna 1978, tilalle ei löytynyt perijöitä. Säästäväiset Kniivilät olivat säilyttäneet paljon vanhaa, joten valtio luovutti seuraavana vuonna talon Hailuodon kunnalle kotiseutumuseoksi. Kniivilä on suureksi osaksi pidetty samanlaisena kuin se oli sisarusten eläessä.

Oli kiva kierrellä talossa ja huomata että siellä oli paljon samanlaisia elementtejä kuin meilläkin. Erityisesti pisti silmään leveät, valkoiset listat väliovien pielissä. Kaikkeen sitä nykyään kiinnittää huomota 😛 Komeat ne listat olivat ja nyt ymmärrän miksi Sakke on sellaisia meillekin puhunut jo pitkään!

Museon pihapiirissä oli paljon erilaisia pieniä rakennuksia: kota, jossa oli pyykinpesuun tarkoitettu pata (”Mikseivät vaan käyttäneet pyykinpesukonetta?” ihmetteli Sofia), vaja hylkeenpyyntiin tarkoitettujen verkkojen säilytykseen, tietenkin savusauna, asuinmökkejä ja paljon muuta.

Ihanaa kun kävitte Luganot! ❤ Saimme esitellä tilukset ja saarta muutenkin. Samalla taas itsekin opimme paljon uutta 🙂

Hieman on remppaa tehty sisätiloissakin, vaikka ulkovuoren uusinta onkin vienyt suurimman osan ajasta. Saken kaveri kävi päivän lapiohommissa. Tulevan kylppärin ja makkarin rossipohjan alle tehdään tuuletusväli, jota talon tässä päätyssä ei ole kellarin takia ollut. Makkarista lapioimme keväällä hiekkaa pois ja sama temppu piti nyt tehdä kylppärin puolella.

Jos remppahommista pitäisi valita se kaikkein raskain homma, niin se olisi minun mittarillani ehdottomasti lapiointi. Kovvaa hommaa on se. Mutta nytpä löytyi mies, jolta lapiohommat hoituu ja tulosta syntyy!

Hiekan seasta löytyi lehmän sarvi, naisen kenkä, hevosen (?) leukaluu ja pieni, jotain kasvia sisältävä pussi. Kaikki esineet löytyivät samasta paikasta, joten ne ilmeisesti oli laitettu sinne vartavasten. Olisiko kyseessä onnen amuletit talon suojaksi? Nämä esineet pitää laittaa paikoilleen ennen uuden lattian tekoa, jotta hyvä onni seuraa taloa asukkaineen myös jatkossa 🙂

Yksi päivä, yksi mies ja satoja kiloja hiekkaa siirtyi talon sisäpuolelta ulkopuolelle. Tuhannet kiitokset avusta Peki 🙂

 

Iskä oli muutama viikko sitten meillä työlomalla. Pellon puoleiseen päätyseinään saatiin villat, tuulesuojalevyt ja koolaukset, joten se on nyt paneeleita ja maalipintaa vaille valmis 🙂

Aloitimme ulkovuorirempan pellon puoleisesta päädystä, koska tiedossa oli että se olisi kaikista seinistä työläin. Hirret olivat paikkapaikoin sen verran muurahaisten ja lahon syömiä että paikkauksia sai tehdä reippaasti. Muut seinät etenevät todennäköisesti nopeammin.

Päätyseinissä tarvittavat korkeat alumiinitelineet ovat vuokralla, joten päätyseinät on tehtävä valmiiksi ennen vuokra-ajan päättymistä. Eli seuraavaksi siirrytään toiselle päätyseinälle. Jännä, miten talon kaikki seinät näyttäisivät olevan keskenään erilaisia. Jokaista seinää on rempattu aikojen saatossa omana projektinaan ja sen kyllä huomaa. Pellon puoleisen seinän ulkovuori oli vuodelta 1989 ja eristeenä oli käytetty mineraalivillaa. Myös etuseinän toinen puolisko kuului samaan kategoriaan.

Talon toisesta päätystä löytyi vaakapaneelin alta yllätys, nimittäin pystylaudoitus  😛

Mietimme milloin tämän päädyn ulkovuori olisi uusittu. Pystylaudoitus ei enää ollut uudenkarhea, joten edellisestä remontista voi olla aikaa. Saimme asiasta vihjeen, kun vaakapaneelin alta löytyi taideteos: puolen metrin pituinen paneelin pätkä, joka oli tarkoituksella jätetty seuraavan remontintekijän löydettäväksi. Mitään muuta virkaa sillä ei ollut. Paneelissa lukee mm. Gustav Eriksson, S/S Agnes, Mariehamn, Åland. Taiteilija on vielä piirtänyt Agnesin kuvankin 🙂

Google tietää kertoa, että ahvenanmaalainen merenkulkuneuvos ja laivanvarustaja Gustav Erikson omisti Agnes-nimisen laivan vuosina 1938-1942. Kyseessä on höyrylaiva, joka oli rakennettu vuonna 1912 Rotterdamissa.

Paneelin pätkän vasemmassa laidassa on kolme nimeä, joista ei kovin hyvin saa selvää mutta voisivat olla Råtsman, Hilmes ja Östman. Olisiko niin, että nämä kolme sankaria olivat 40-luvun taitteessa tekemässä ulkovuoriremppaa Rantatöyrällä? Kun remppa on valmis, he pakkaavat kamppeensa, suuntaavat Ahvenanmaalle ja hyppäävät Agnes-laivaan, suuntanaan vaikka Saksa? Surullista on, että Agnes-laivan taru päättyi marraskuussa 1942, kun se torpedoitiin Itämerellä. Neljä miestä hukkui 😦 Paneelin oikeaan alalaitaan on kirjoitettu ja piirretty morsetusmerkeillä SOS. Olisiko ehkä kuitenkin niin, että nämä kolme merimiestä olivat joskus seilanneet S/S Agnesilla ja kuultuaan että se on uponnut, tekivät alukselle muistolaatan ja laittoivat sen seinän väliin seuraavien remppaajien löydettäväksi?

Ulkovuoriremppa on edennyt elokuun aikana mukavasti vaikka blogistilla on ollut kesätauko 😛 Raksalla on käynyt paljon vieraita kesän aikana ja aurinko on paistanut. Mikäpä sen mukavampaa 🙂

Aleksi kävi elokuun alkupuolella auttamassa purkuhommissa ja vintin ikkuna-aukon suurennoksessa. Vintillä on ikkunat talon molemmissa päissä. Ne ovat keskenään erikokoiset ja myös erikokoiset verrattuna alakerran ikkunoihin. Ikkunat on tarkoitus uusia ja sitä ajatellen on helpompaa, että ne ovat keskenään samankokoisia. Varmistimme Pohjois-Pohjanmaan museolta että suurennos on ok, eikä museolla ei ollut mitään sitä vastaan 🙂 Keittiössä on yksi suurempi ikkuna, mutta kaikista muista tehdäänkin sitten keskenään samankokoisia.

Ensitöikseen Aleksi jatkoi siitä mihin kesärenki-Tuomas oli jäänyt ja purki talon etuseinän hirrelle. Hirret näyttäisivät olevan kunnossa, eivätkä juurikaan vaadi paikkausta.

Sitten ikkuna-aukon kimppuun! Vanha ikkuna saa lähteä.

Laitetaanpa moottorisaha laulamaan.

Onneksi työmiehiä ei korkeanpaikankammo vaivaa tai jos vaivaakin, eivät anna sen häiritä 😉 Alas on kuitenkin pitkä matka…

Miehet askartelivat vielä koolaukset ikkunan kohdalle ja avot, valmista! Kiitos Aleksi avusta 🙂

Sakke on pelannut tetristä paikkohirsien kanssa. Melkoista pyörittämistä ja viilaamista se on ennen kuin uudet hirrenpätkät ovat seinässä! Uusien hirsien ympärys vuorataan pellavalla. Siinä ollaankin perinnerakentamisen ytimessä: pellavarive ja tilkerauta. Siinä perinnerakentajan parhaat kaverit 😉

Tällä viikolla alkoi raksalla tapahtua kun kesärenki pääsi töihin 🙂 Tuomas alkoi purkaa talon etuseinän verhoilua. Ensin kuitenkin piti rakentaa telineet.

Kun toinen puoli on hoidettu, odottaa vuoroaan toinen puoli ja taas päästään tekemään telineitä 😛

Raavainkin työmies tarvitsee välillä evästä. Jokohan me saatais joku makkaramerkki sponssaan tätä raksaprojektia…?

Päätyseinään jätettiin vanhat koolaukset (eli hirsien päällä olevat puurimat) paikoilleen. Niissä on sopiva välitys ekovillalevyille, joten sama jättää ne seinään. Säästääpä työtunteja, kun koolauksia ei tarvitse uusia. Vanhaan hyvään aikaan naulat ovat olleet rautaa (siinä missä miehetkin) ja naulat ovat olleet myös riittävän isoja. Ei vie tuuli puurimaa mennessään kun se on laitettu paikoilleen niin että pysyy.

Talon nurkkiin laitetaan ilmansulkupaperia (sitä samaa, mitä tuli pirtin rossipohjan päälle).

Paperin päälle laitetaan ekovillalevyjä.

Villan päälle tulee tuulensuojalevy ja koolaukset. Paneeli tulee sitten koolausten päälle ja paneelin pintaan maali 🙂