Eilen oli kirpsakka pakkaspäivä. Mantereen puolella mittari näytti -10 astetta, mutta saaren puolella miinusasteita olikin 17. Paljastettakoon tässä vaiheessa että vaunun lämmitys on ollut jo jonkin aikaa rikki, mutta tähän asti ollaan pärjätty vallan mainiosti sisätilalämppärin voimin. Nyt kun mittari laski melkein 20 pakkasasteeseen, alkoi sisätilalämppäri olla alimitoitettu lämmönlähde. Pienen sähköteknillisen tutkimuksen jälkeen saimme kartoitettua mahdollisen vian aiheuttajan. Tulevalla viikolla pitääkin käydä karavaanikorjaamolla kysymässä uutta osaa. Jos saamme lämmitysjärjestelmän korjattua, niin hieno juttu, jos ei niin suuntaamme irtopatteriostoksille!

Iltapäivän puolella kylmä alkoi kangistaa paatunuttakin talonremppaajaa, joten päätimme pistää pillit pussiin ja ottaa auton nokan kohti Marjaniemeä. Kaleva tiesi kertoa että kuluneen viikon kova tuuli on puskenut jäät rannalle ja tehnyt niistä melkoisia rykelmiä. Matkalla saaren päähän oli paikoitellen kovinkin sumuista. Hassu pakkaspäivän luonnonilmiö tottumattomalle!

Marjaniemissä ei ollut sumusta tietoakaan. Satuimme paikalle sopivasti ihailemaan auringonlaskua. Olihan kello jo yli kolme 😛

 

 

Hirrenpalan vaihto keittiön seinään on ihan helppoa. Sahataan huono pala pois ja laitetaan uusi pala tilalle. As simple as that. Paitsi että ei ole. Koko päivän saa mukavasti kulumaan yhden palan kimpussa ja samalla tulee harjoitelluksi veistotaitojaan.

Keittiön nurkassa on pari hirrenpätkää, jotka pitää vaihtaa, koska vanhat vesiputket ovat päässeet vuotamaan ja lahottamaan seinää. Keittiön ja kylppärin välinen seinä tuettiin U-palkeilla, jotta se pysyy koossa kun alin hirsi katkaistaan.

Tunkin oikealta puolelta napsaistiin pala hirttä pois. Seinä jäi odottamaan uutta palaa, jonka se saanee ensi viikolla. Siirryimme toisen seinän kimppuun. Vaihdettavan hirrenpätkän kunto yllätti positiivisesti. Hirsi ei ollutkaan läpi asti hapertunut. Siitäkin huolimatta pala meni kokonaisuudessaan vaihtoon.

Moottorisahan terä otti hieman itseensä hirsien välissä olevasta hiekasta, joten sitä piti teroittaa.

Kun terä oli reilassa, päästiin tekemään paikkohirttä. Ensin sahattiin sopivan kokoinen pala hirrestä. Sitä mittailtiin tarkkaan että leikkaukset menevät oikein. Vanerista laitettiin ohjuri käsisirkkeliä varten.

Käsisirkkelillä leikattiin pala pois.

Kirveen ja vasaran avulla vuoltiin lovesta oikean mallinen.

Lopuksi sahattiin palkin päät moottorisahalla oikeaan muotoon.

Ja sisälle testaamaan!

Ei vielä ihan sopiva. Pikkuisen pitää säätää.

Testataan uudelleen. Eikä vieläkään ihan sopiva. Otetaan vähän kirveellä ja vasaralla.

Kun tätä ”Testataan sopiiko – Ei ihan sovi, otetaan vähän pois” -hässäkkää on jatkunut hyvä tovi, tapahtuu jotain odottamatonta: Pala loksahtaa paikoilleen! Siinä on ja saa olla seuraavat sata vuotta 😀

Hirren paikkaus on aikaa vievää puuhaa. Onneksi tätä herkkua ei ole enää kuin yhden hirren pätkän verran keittiön seinään. Sittenpä se olisi siinä. Sen verran homma meinasi hirrenveistomestariakin tuskastuttaa, että kuulemma seuraavan kerran kun hän saa päähänsä ottaa työn alle vanhan hirsitalon remontoinnin, kunnon vaimo hienovaraisesti mutta päättäväisesti ohjaa miehensä vaikka aloittamaan postimerkkien keräilyn.

On hanget korkeat nietokset, vaikka joulu meni jo 🙂

Nyt oli tuiskutellut lunta saareenkin ihan reippaanlaisesti. Lunta on tullut viikon aikana tarkalleen ottaen peräkärryn verran. Viime viikonloppuna sen tyhjensin ja tänään se oli taas täynnä 😛

Lepantterin tennispallo otti vähän kuorrutusta pintaan…

Luminen teema jatkui tänään yllättävissä merkeissä. Vaikka talo on, tuota noin, vielä hieman vaiheessa, saimme tuparilahjan! Aivan upea, oululaisen luontokuvaajan Jari Peltomäen tunturipöllö lentää vielä jonain päivänä Rantatöyrän hirsiseinällä. Kiitos äiti! ❤