On kulunut tasan kolme vuotta siitä kun Lepsu tuli meille. Nyt tänä samaisena päivänä pyörähti saaressa projekti kunnolla käyntiin. Pihaan tuotiin vaihtolava ja alkoi operaatio Talon Tyhjennys. Kesärenki tuli sopivasti kylään ja pääsi tietenkin hommiin. Törmäsetkin tulivat avuksia ja hihat alkoivat heilua. Saatiin mukavasti näkyvää aikaiseksi 🙂 Talo alkaa olla jo tyhjillään. Seuraavaksi puretaan keittiön kalusteet ja Tuomas saa jatkaa vintillä hyllyjen purkamista (siinä hommassa hän jo keräsi mukavasti ansioita alakerran osalta ja jo vähän yläkerrankin).
Vintiltä on löytynyt hauskoja historiapätkiä. Tähän mennessä vanhin löydös on hevosen vakuutuskirja vuodelta 1897. Karjalaisen Kalle Kajaanista on kaakkinsa viidestä sadasta vakuuttanut 😛
Vintiltä löytyi myös vihkiäiskutsu. Jenny Päätalo ja Juho Isola ovat menneet naimisiin 8.7.1906. Kutsuun oli klemmarilla liitetty valokuva. Olisiko siinä Jenny ja Juho perheineen vuosia myöhemmin?
Saimme hieman lisätietoa talon historiasta kun pihaan pyörähti yhtäkkiä Jennyn ja Juhon tyttären tytär! Hän tuli tyttärenpoikansa kanssa katsomaan että mitä porukkaa hänen mummolassaan nykyään pyörii 🙂 Naisen nimi ei jäänyt mieleen, mutta hän oli siis viettänyt lapsuuden kesiään Rantatyörässä ja nyt hänellä oli meneillään mökki/taloprojekti puolen kilometrin päässä.
Kuulimme tarinan siitä miten Jenny ja Juho olivat Rantatöyrään päätyneet. Jennyn kotitalo, Päätalo, on meidän pellon takana ja Juhonkin kotitalo, Isola, siinä naapurustossa. Rantatöyrä oli 1900-luvun alkupuolella kunnan omistuksessa. Juhon veli Emil oli kunnassa töissä ja jonkin sortin vilunkimiehiä. Emil sanoi Juholle (jolla oli Jennynsä kanssa jo seitsemän lasta), että nyt on hommat sillälailla, että sinä perheinesi muutat Rantatöyrään. Emil sai tällä järjestelyllä hivutettua hienon pihapiirin kunnalta omalle suvulleen ja itselleen hän kai sai talon jostain oman sukunsa mailta… Juho oli kilttinä veljenä todennut että selvä homma ja muuttanut.
Juhon ja Jennyn jälkeen taloa asuttivat heidän poikansa Viljo, joka meni naimisiin Toinin kanssa. Toinilla oli ennestään Timo-poika. Timo on talon viimeisin omistaja, eli hän peri sen äidiltään. Timon elämä meni loppua kohden hieman vinoja latuja ja hänen jäljiltään paikka on aika karussa kunnossa.
Oli tosi mielenkiintoista kuulla naisen tarinoita menneestä. Saimme myös kuulla että meilläkin on nyt toistet 😉 Naapurin piha on siis toisten piha. Ihmettelimme ääneen hailuotolaista tapaa rakentaa pihapiirit yhtenäisiksi, kahden talon pihoiksi. Nainen tiesi kertoa, että ennen vanhaan pihat saattoivat mennä jopa ristiin siten, että meidän navetta olisi naapurin pihassa ja naapurin navetta meidän pihassa. Navettaan kuljettiin siis naapurin pihan poikki! Aika erikoista 🙂
Historian havinassa ollaan saatu ahkeroida ja ihmetellä vastaan tulevia aarteita. Ajasta ennen Jennyä ja Juhoa meillä ei vielä ole tietoa, mutta luulenpa että sekin vielä selviää.
Nyt olisi meidän aika kirjoittaa oma lukumme historian kirjaan 🙂
Rantatöyrä 