Tuomaksella oli perjantaina taksvärikkipäivä. Pojat ottivat viikonlopun urakaksi toisen kamarin uunin purkamisen. Vähän oli sääli purkaa yli satavuotias uunivanhus, mutta kaikkea ei voi säästää ja kylppärin nurkassa uuni olisi ollut vähän hassu sisustuselementti…

Tuomas pääsi testaamaan  uuden poravasaran 🙂 Ensiksi pojat purkivat vintillä olevan uunin hormin ja sitten siirtyivät itse uunin kimppuun. Hyvin onnistuu poravasaralla ajo!

Uuni lähti purkautumaan pala palalta.

Taksvärkkiläisen naama oli päivän päätteeksi sen näköinen että jotain tais tulla tehtyä 😀

Lauantaina viimeisteltiin purkuhommat. Yllättävän paljon mahtuu tiiliä yhteen uuniin! Purin niitä lauantaina peräkärryllisen navettaan ja ainakin saman verran tiiliä lensi purkajilla kamarin ikkunasta takapihalle. Pitänee ne sitten ens keväänä roudailla sieltä pois.

Uunin ja seinän välistä löytyi sanomalehti- ja tapettiaarteita 🙂 Sanomalehdessä on työnhakuilmoitus, jossa Limingan Rantakylän sekakansakoulussa on auki opettajattaren virka. Päivämäärä ilmoituksessa on 28.5.1896.

Tapetinpalaset lienevät myös 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Sininen väri näyttää hyvin pitkälti käsin maalatulta…

Kuvasin kesällä kamarin seinästä palan tapettia, joka on liimattu suoraan hirteen kiinni. Nyt siitä löytyi isompi kuvio. Seinässä olleessa palassa on värit tallella ja toisessa palassa näkyy kuvio. Ajattelin kysäistä Toijalan vanhalta tapettitehtaalta olisiko heillä jotain vastaavaa tuotannossa. Olispa hauska saada seinällä samanlaista tapettia 🙂

Minäkin pääsin kokeilemaan poravasaraa. Sinne meni uuni!

Välillä pitää syödä että jaksaa. Tuomaksella oli eväänä pitsa, jossa oli mukana ”rapeuttava paistolautanen”. No, pitsapohjan rapeudesta en tiedä, mutta mikrokuvusta tuli sen lautasen jäljiltä astetta rapsakampi! 😀