Muutama viikko sitten saaressa kävi eksoottisia vieraita Itävallasta asti 😀 Sofialla olisi riittänyt intoa laittaa vaikka koko talo kuntoon saman tien! Valitettavasti tämän kertainen reissu ei ihan siihen tavoitteeseen pääsemiseksi riittänyt, mutta ensi kesänä otetaan Sohvi koko kesäksi töihin 😉

Vieraat toivat syksyn tullessaan. Uimaan ei enää tarennut mennä, mutta biitsillä riitti muuta ihmeteltävää.

Kävimme vierailulla Hailuodon kotiseutumuseossa ja sattumalta olimme liikenteessä kotiseutupäivänä. Museovierailu oli ilmainen ja opas kertoi vanhan ajan elämästä 🙂

Kotiseutumuseona on Kniivilän tila. Se tunnetaan jo 1600-luvulta. Sama suku on asunut tilalla ainakin kuuden sukupolven ajan, 1740-luvulta alkaen. 1800-luvun puolen välin tienoilla maatila jaettiin ensin veljesten kesken ja sitten toinen puoli myytiin suvun ulkopuolelle. Silloin Kniivilään muodostui kahden talouden pihapiiri (niin kuin meilläkin on).

Kniivilän viimeiset asukkaat olivat naimattomat sisarukset Hanna, Eemeli ja Heikki. Kun Heikki kuoli sukunsa viimeisenä vuonna 1978, tilalle ei löytynyt perijöitä. Säästäväiset Kniivilät olivat säilyttäneet paljon vanhaa, joten valtio luovutti seuraavana vuonna talon Hailuodon kunnalle kotiseutumuseoksi. Kniivilä on suureksi osaksi pidetty samanlaisena kuin se oli sisarusten eläessä.

Oli kiva kierrellä talossa ja huomata että siellä oli paljon samanlaisia elementtejä kuin meilläkin. Erityisesti pisti silmään leveät, valkoiset listat väliovien pielissä. Kaikkeen sitä nykyään kiinnittää huomota 😛 Komeat ne listat olivat ja nyt ymmärrän miksi Sakke on sellaisia meillekin puhunut jo pitkään!

Museon pihapiirissä oli paljon erilaisia pieniä rakennuksia: kota, jossa oli pyykinpesuun tarkoitettu pata (”Mikseivät vaan käyttäneet pyykinpesukonetta?” ihmetteli Sofia), vaja hylkeenpyyntiin tarkoitettujen verkkojen säilytykseen, tietenkin savusauna, asuinmökkejä ja paljon muuta.

Ihanaa kun kävitte Luganot! ❤ Saimme esitellä tilukset ja saarta muutenkin. Samalla taas itsekin opimme paljon uutta 🙂