Lapiohommia pirtissä

Kalalaatikot ja villat on nyt riivitty pois. Toisen kamarin ja eteisen lattian purku on valmis.

Muiden huoneiden osalta savotta jatkuu. Pirtissä, keittiössä, kylppärissä ja vintillä on lattian eristeenä sammalta ja hiekkaa, joka tullaan viemään loka-autolla pois. Pirtin lattiaeristeen pintaan on aikanaan ruiskutettu uretaanin tyyppistä, valkoista ainetta. Se pitää kaapia pois, koska se ei maadu. Uretaani roudataan peräkärryllä kaatopaikalle. Siinäpä olikin ohjelmaa tälle päivälle: oikeita töitä lapion varressa. Juuri kun päästiin kunnolla vauhtiin, peräkärry oli jo täynnä. Maanantaina käydään tyhjentämässä kärry ja sitten savotta jatkuu.

Koska lapiohommat piti jättää, siirryttiin vintille pitkästä aikaa. Sieltä ladotaan lattialaudat pois ja poistetaan eristeet. Ennen vintille menoa piti kiinnittää portaat.

IMG_4320

Vintillä  ei ole enää mitään muuta kuin lattialankut ja epämääräinen kasa tiiliä piippuprojektin jäljiltä. Historia ei kuitenkaan päästä irti remontoijista. Tällä kertaa lattiaeristeen seasta löytyi Suomen valtion leipäkortteja vuodelta 1920.

20-luvun Suomessa ruoka on ollut tiukassa. Google kertoo että ”Suomen huono elintarviketilanne heikkeni entisestään vuonna 1918. Suuri osa suomalaisista kärsi aliravitsemuksesta. Tuontiyhteydet olivat poikki ja oma tuotanto riitti laskelmien mukaan kevättalveen 1919. Heikoimmin leivässä kiinni olivat Itä- ja Pohjois-Suomen ja maan suurimpien kaupunkien vähävaraiset.”

Kortit ovat syksyltä 1920 ja ne on nimetty Ida Isolalle. Yhdessä kortissa on 28 kuponkia, viikon leipätarpeet. Korttiarkista on käytetty kaksi korttia. Arkista löytyy myös käyttöohjeet: ”Kukin kuponki oikeuttaa ostamaan Elintarvikeministeriön vahvistaman määrän leipää, jauhoja tai ryynejä. Puoli kuponkia oikeuttaa puoleen määrään. Elintarvikelautakunta saattaa tarpeen mukaan määrätä, mitkä kupongit kelpaavat vehnäjauhojen, vehnäleivän ja ryynien ostoon. Säilyttäkää tämä ohjekortti tarkoin, sillä vain sitä vastaan saatte uuden korttiarkin. Leikatkaa korttiarkista erilleen kuluvan viikon kortti kantoineen ja säilyttäkää jäljellä oleva arkki tarkoin kotona. Ainoastaan myyjä saa irroittaa kupongin. Irrallinen kuponki ei kelpaa. Kukin kortti kelpaa vain siihen merkittynä aikana.”

Tosi hyvin ovat kortit säilyneet vintin muhassa. Parasta ennen päivä on kuitenkin mennyt melkein sata vuotta sitten.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s