Talon kuisti on ollut hieman kenollaan. Kuistia kannattelevat hirret ovat lahonneet ajan saatossa ja maa ympärillä on noussut, kun sitä ei ole hoidettu. Nyt oli aika korottaa kuistia ja vaihtaa sitä kannattelevat hirret.

Olen raksahommissa huomannut sen tosiasian että kaikki alkaa aina alusta asti. Kuistin suoristus alkoi siitä että otettiin lapio käteen. Ei muuta kuin kuistin ympärystää esiin kaivamaan! Hirret olivat kyllä parhaat päivänsä jo nähneet 😮

Ikkunat otetiin pois, etteivät mene rikki nostoprojektissa. Kuistia nostettiin tunkeilla ja sinne viriteltiin apupuita pitämää homma kasassa.

Sittenpä kuistin alle saatiin laitettua uudet hirret. Hyvän talkooporukan kanssa homma sujui hienosti! Hyvähän siitä tuli 🙂

Kuisti ennen ja jälkeen:

Heti näyttää ryhdikkäämmältä! Nyt ei olisi enää paljon rempasta jäljellä, loput vain 😀

Saatiin häälahjaksi vadelman taimi ja istutettiin se nyt omaan pihaan 🙂 Pisteet taimelle siitä, että ei se kuollut mun hoivissa kolmeen kuukauteen, jotka se vietti purkissa keittiön pöydällä. Sitkeää tekoa 😛 Näillä näytöillä se varmasti pärjää myös luonnon armoilla saaressa!

Talon takaa kerätyt tiilet pääsivät uusiokäyttöön. Tästä se pienen vadelman uusi elämä alkaa. Tulevina kesinä kun vierailette saaressa, saatte kerätä mahat täyteen tämän yksilön satoa!

 

Kutturassa on nyt käyty ja mikä mahtava reissu se olikin 🙂 Poroja riitti, sääskiä ei (itikoita ei kerta kaikkiaan ollut yhtään!) Lappiin lähemmä toisteki! Perjantaina kotiuduttiin ja lauantaina lähdettiin käymään saaressa.

Pojat kävivät aamutuimaan ostamassa grillin. Sakke hoiti kokoamispuolen (ilman käyttöohjeita tosin, kun ohjeissa ei ollut kerrassaan mitään tolkkua…) ja rillasi hyvät makkarat! Jälkkäriksi suklaakakkua 🙂

Lapin reissun jäljiltä kellään ei ollut saaressa työvelvoitetta, mutta siitäkin huolimatta Ilona ja Aamos ottivat hommat haltuun. Aamos sai grillinostoreissulla itselleen remppavasaran ja pitihän sitä päästä testaamaan 🙂 Naulat upposivat kuin vanhalta tekijältä!

Ilona urakoi ulkosaunan tyhjennyksen kimpussa. Siinä onkin tekemisestä… Ilona sai sen hyvälle alulle!

Punaista kuplaakin käytiin ihmettelemässä. Ilona teki löytöjä, kädessä koululaisen muistikirja 1930-luvun puolivälistä.

Issun mielestä parasta raksalla taisi olla kuistin automäki 😉

Sakke alkoi purkaa tulevan kylppärin lattiaa. Sitä ennen hän kävi talon alla tekemässä tarkempaa tutkimusta lattian kunnosta alhaalta päin katsottuna. Aikamoiset kivet pitävät taloa tolpillaan! Yksin ei tarvinnut olla, Lepantteri ja velipoika Halti pitivät seuraa 🙂 Koiran mentävä tila on talon alla.

Talon päätystä tai kuistin alta pääsee talon alle ja pois.

Minä ja Petri jatkoimme tuvan seinien kimpussa pinkopahvin kanssa. Muutama naula sai taas tänään kyytiä 😉 Tässäpä viimepäivien työkaluvalikoima: verhoilusorkkarauta (liekö virallinen termi? Yhden rautakaupan setän paras arvaus…), vasara ja ihan normi sorkkarauta. Noilla pääsee jo pitkälle! Sakella tuli lattian purussa vastaan kohtuukokoinen naula. Lattiaan on taidettu käyttää juurikin sellaisia nauloja, mitä sepältä on sattunut kulloinkin tulemaan…

Veljekset olivan innoissaan kun saivat reuhata koko päivän keskenään. Veljekset kuin ilvekset 😛

 

Voihan pinkopahvi! Ja pinkopahvinaula! Siinäpä päivän teema. Tänään irroteltiin keittiön seinästä satoja nauloja ja huomiselle jäi satoja lisää. Kyllä jos minulta kysytään niin on pinkopahvi ja sen naula vihon viiminen keksintö! Melkosta hommaa tuo pois nyppiminen, mutta iteppäs läksin 😛

Sakke on useamman päivän ajan testaillut erinäisiä työkaluja naulojen irroittamiseen tuloksetta. Tiukassa ovat kun satakin vuotta ovat saaneet asettua. Vasaralla ne ei lähde, kun vasaraa ei saa naulan alle. Ruuvimeisseliäkään ei saa tungettua naulan alle, joten mitäpä keksis? Eilen Sakke sen keksi: semmonen ruuvimeisselin näkoinen työkalu, jossa on taivutettu nokka ja nokassa lovi. Nokan saa naputeltua vasaralla naulan alle ja avot, sillon läks!

Petrin urakkana oli portaitten ja parin komeron purku. Sinne meni rappuset! Sen verran jyrkät ja epäkäytännölliset olivat, että ikävä ei jää. Pitää hommata raksalle tikkaat, että pääsee vintille 🙂

Historiapläjäys: entisaikainen ruuvimeisseli ja uuden karhea puhelin, jonka osia Sakke kasaa, että pysyvät tallessa. Puhelin oli portaitten alla seinässä. Siinä on veivi kyljessä että saa yhteyden keskukseen 😉

Tänään olikin mukava tehdä hommia, kun ralliradio raikasi tabletista 🙂 Se on nähkääs Jyväskylässä rallit tänä viikonloppuna. Tällä kertaa ei olla paikanpäällä niin kuin monena vuotena ollaan oltu, mutta tunnelmassa mukana silti!

Nysse tuli! Nimittäin etuajo-oikeuskilvet 🙂 Jee! Tuon kun laittaa tuulilasiin niin saa pyhkästä etuajo-oikeutettujen kaistalle ja lauttapaikka on aina taattu. Ollaanhan me jo toki etuajo-oikeutta hyödynnetty ja näytetty tarvittaessa lupapäätöspaperia lauttamiehille, mutta nyt ei tarvi enää paperin kanssa pelata. On se heleppoo 🙂

Rantatöyrä kertoo historiaansa pikku hiljaa. Tänään löytyi kamarin seinän ja tulisijan välistä palanen amerikansuomalaista sanomalehteä nimeltään Amerikan Suometar tammikuulta 1901. Kuulimme silloin pari viikkoa sitten pihassa käyneeltä naiselta, että tilan osti vuosisadan vaihteessa velaksi perhe, jonka isä lähti talokauppojen jälkeen Amerikkaan talorahoja tienaamaan. Isä ei koskaan palannut reissultaan vaan kuoli kaivoksella. Olisikohan sanomalehti kulkeutunut näissä yhteyksissä Rantatöyrään…?

Lehdestä voimme lukea että Englannin kuningatar Viktoria on kuollut. Hänen kuolemansa ”tammikuun 22 p:nä kella 6.30 i.p. tapahtui hiljaisesti, melkein huomaamatta. Lapset ja lapsenlapset olivat kokoontuneet hänen sairasvuoteensa ympärille.” Jännä  lukea uutinen näin tuoreeltaan 😛

Lehdessä on toisella aukeamalla paljon mainoksia ja toisella puolella on kerrottu eri kaupunkien paikallisuutisia.

Ishpemingissä on toukokuun 1. – joulukuun 31. päivä ”terveyslääkärin kertomuksen mukaan ollut: 177 tarttuvan taudinkohtausta” mm. rokkoa 12 ja tulirokkoa 62. Monenlaista muutakin tautia on Ishpemingissä sairastettu ja ”kuolemalla on päättynyt: tulirokkoa 4, lavantautia 10” ja muutama muu (yhteensä 20). Harmillinen juttu. Kuitenkin ”noin suotuisa käänne tarttuvien tautien kohtauksista tuottaa kunniaa kaupungin terveydenhoidolle ja lääkäreille.” Eli kaiken kaikkiaan hyvinhän se puoli vuotta meni!

Samaisessa Ishpemingissä on tapahtunut myös muuta: ”Paikkakunnallemme on tullut Kuparisaarelta kaksi suomalaista seppää, jotka ovat alkaneet liikkeensä Dimision kadun varrella, sen itäpäässä. Muistakaa kansalaiset omia maanmiehiänne, varsinkin kun saatte työnne halvemmalla teetetyksi.”

Kaikenlaista 🙂 Raksakoira ei historiasta piittaa, tärkeämpää on syödä luuta tässä ja nyt!

Eilinen ja tämä päivä huhkittiin työmaalla äitin ja Tommyn kanssa. Äiti kunnostautui sähkömiehenä: hienosti luonnistui pistorasioiden purku. Tutkintoa vaille valmis sähkömies siis! Pomminpurkuhommiakin jo suunniteltiin 😛

Pojat kävivät toisen kamarin kimppuun. Vessa sai lähtöpassit, samoin komero. Tommy teki komerosta löydön, jota jokainen vanhan talon remppaaja odottaa, nimittäin komeron seinän välistä löytyi oikea rahakätkö! Turkin, Venäjän, Ameriikan ja Suomen rahhaa 🙂 Vanhimpia ovat kaksi 50 pennistä vuodelta 1918 (kuvassa alhaalla vasemmalla).

Pojat saivat kamarin puulattian näkösälle. Parin muovimaton, levyn, erittäin pitävän liiman ja noin 10 000 naulan jälkeen sieltä paljastui punainen lankku.

Sittenpä vuorossa olikin seinät. Seinät olivat nähneet monenlaista muotivirtausta tapettien osalta (klikkaa kuvaa, niin näet sen isompana ).

Lopulta alta löytyi ehkäpä kalkkimaalilla käsitelty hirsi.

Päivään tuli lisää vipinää ex tempore -vieraiden myötä 🙂 Kun oltiin saatu tilukset esiteltyä, minä, Jaana ja tytöt lähdettiin meren rantaan uimaan (no okei, Elena ja Jaana hoitivat uintipuolen 😉 )

Meidän uintiretken aikana Aleksi oli saanut keittiössä näkyvää aikaiseksi. Mun parin päivän savottana oli ollut panelien purku, jonka Allu nyt ansioituneesti hoiti loppuun.

Kiitos Kannuksen ja Taanilan väki käynnistä ja työpanoksesta! Näin se homma etenee 🙂

Loppukevennykseksi ihana Elena, aurinkotyttö ❤

Lähettiin aamupäivällä Hailuotoa kohti. Lähestyttiin lauttarantaa ja ihmeteltiin miksi autot jää jössöttämään puolen kilometrin päähän rannasta. Onkohan joku ajanut kolarin vai mikä juttu tämä on? Sitten hokastiin. Voi hitsin hitsi. Lauttarantaan oli puolen kilometrin jono! Tätä ne paikalliset tarkoittivat kun puhuivat tuntikausien jonottamisesta kauneimpana kesäpäivänä!

Mutta mutta… Viikko sitten posti toi meille päätöksen etuajo-oikeudesta lautalle 🙂 Viuh, onneksi! Etuajo-oikeutta voi hakea jos asuu Hailuodossa tai käy töissä siellä tms. Me ollaan siirretty kirjat saareen ihan vain etuajo-oikeuslupaa varten. Viikon, parin päästä saadaan auton tuulilasiin etuajo-oikeudesta kertovat kilvet. Nyt kun meillä ei vielä kilpiä ole, päätimme turvautua etuajo-oikeuspäätöksestä kertovaan paperiin ja hurautimme koko jonon ohi etuajo-oikeutettujen kaistaa. Heti kohta lautta tulikin rantaan ja pääsimme ajamaan sinne ensimmäisenä 😀 ONNEKSI meillä oli päätöspaperi matkassa, muuten jonottaisimme lauttarannassa varmaan vieläkin 😛

Työmaalla oli tänään vuorossa tulevan kylppärin purkutoimenpiteet. Tänään opin siis käyttämään sorkkarautaa 🙂

Tässä pari Ennen-kuvaa:

Ja pari Jälkeen-kuvaa:

Hirsihän se sieltä löytyy ❤ Ja yksi pullisteleva isäntä 😀 Siinä kuvassa näkyy vielä ilmassa leijaileva pöly. Hengityssuojaimet on tarpeen!

Seinälevyn takaa löytyi edellisen isännän muistiinpanoja:

Pitää lisätä tuohon kolmas remontti ja laittaa kyltti takaisin seinän väliin 😉

Tänään oli lämmintä +25, joten piti välillä pitää tauko ja käydä venevalkamassa nauttimassa tuulevireestä. Koiran kahluupaikka oli meillä hakusessa, mutta tuolta sitä ei löytynyt… Saaren toisessa päässä on ihan virallinen koiran uintipaikka (vaikka meidän turrehan ei uimaan mene, justiinsa saattaa nilkat kastella). Pitää joskus käydä sekin mesta tsiigaan 🙂

 

 

Olipas mukava päivä tänään saaressa 8) Aurinko helli talkoolaisia ja sopivan viileä tuulenvire piti kelin täydellisenä työn tekoon. Meitä oli tänään sama porukka vasaran varressa kuin lauantainakin. Mulle sattu pihatyöt. Tuomas, Sakke ja Petri purkivat keittiön ja Teresa rehki puovirakennuksen huoneen tyhjennyksessä.

Päivän opetustuokiossa käytiin läpi raivaussahan käytön lyhyt oppimäärä ja sitten pääsinkin näyttämään heinä-/nokkos-/koiranputkiryteikölle kuka täällä määrää 😛

Vaihtolava saatiin täyteen. Keittiökalusteet siihen juuri ja juuri mahtuivat kun kesärenki teki niistä hakkelusta. Pääsipä kerrankin luvan kanssa purkamaan aggressioitaan sorkkaraudan kanssa 😉

Keittiö ennen ja nyt:

Hyvä pojat!

Mun oli tarkoitus karsia kasvillisuus talon ympäriltä, mutta talon takana oli läjä tiiliä piippujen lyhennyksen jäljiltä (kunta on lyhentänyt piiput, kun ne eivät ole enää olleet käyttökunnossa). Raivaussavotta piti siis keskeyttää ja noukkia tiilet alta pois. Kivan näköisiä, vanhoja tiiliä voi käyttää vaikka kukkapenkin reunuksena 🙂

Kiva päivä raksalla! Huomenna ajateltiin pitää vapaapäivä. Ehkä kuitenkin käydään sen verran saaressa että nurmi ajetaan ja Tuomas pääsee mereen uimaan 🙂 Kyllä kesällä kelepaa!