Tänään polkaistiin käyntiin lattianpurku. Aleksi oli auttamassa urakassa 🙂 Eilen tehtiin valmistelevia toimenpiteitä: Miehet tekivät telineet pirtin kattoon, joihin lattialankut nostellaan. Lankut ovat niin pitkiä, että niitä ei oikein voi kuljettaa pirtistä mihinkään.

Tänään alkoi varsinainen purku. Pirtin lattian alta löytyi jotain jännää: Se ei ole lunta vaan jotain styroksin tapaista. Lankkujen naulat olivat yllättävän uusia. Ilmeisesti lankkuja on käytetty jossain vaiheessa lähihistoriaa ylhäällä ja ehkä siinä vaiheessa laitettu tuota ainetta niiden alle…. Eilen asennetut telineet pääsivät käyttöön 🙂

Kylppärin lattian alla ei ollut mitään eksoottista vaan ihan perustäytettä: sammalta ja hiekkaa 🙂 Kylppäriin tulee laattalattia, joten nykyiset lankut jäävät varaosiksi.

Kaikki puretut lankut numeroidaan, jotta ne saadaan laitettua järjestyksessä takaisin. Lankut ovat vuosien saatossa löytäneet oman paikkansa eivätkä todennäköisesti istu muuhun järjestykseen 😉

Miehet olivat tosi ahkeria ja saivat tulevan kylppärin ja pirtin lattiat päivässä purettua. Kiitos Aleksi avusta! 🙂 Pirtin lattia on kunnon tavaraa. Kolmenkymmenen sentin lankku taitaa olla sellainen peruslankku tässä lattiassa.

Kun loputkin lattiat on saatu purettua, seuraava vaihe on vanhan lattiaeristeen poistaminen. Sen tulee tekemään ammattilainen, jolla on kunnon laitteet siihen hommaan, käytännössä jokin loka-auton tapainen.

 

 

Soodapuhaltaja kävi tiistaina. Nyt viikonloppuna oli tarkoitus siivota paikat puhalluksen jäljiltä, mutta isännän flunssa pisti viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Kävin kuitenkin saaressa näpsimässä kuvia puhalluksen lopputuloksesta 🙂

Tiistaina meno näytti hieman sumuiselta. Kuten kuvitella saattaa, pieni siivousoperaatio on paikallaan tämän jäljiltä 😉

Puhallus puhdisti pinnat ja edellisen asukkaan jäljiltä jäänyt epämiellyttävä haju väheni kiitettäväsi. Katoista maali lähti hyvin, toki ne pitää vielä hioa läpi ennen maalausta. Puhallus kuitenkin teki jo suuren osan hiontatyöstä. Seinät olivat lähtökohtaisesti niin tummat, että niihin sooda ei kunnolla purrut. Kyllä seinät hieman vaalenivat mutta ei niistä vaaleita tullut. Lattia on aikoinaan maalattu kunnon aineella, siihen ei sooda purrut kertakaikkiaan ollenkaan! No, eipä sillä oikeastaan ole väliä: lattiat käytetään auki ja maalataan uudelleen. Hyvä että likapinta saatiin niistäkin kuitenkin pois. Sisäovet ovat puhalluksen jäljiltä aikas makeet 🙂 Seinien osalta pitää miettiä, jättääkö ne tuommoiseksi vai laittaako niihin jotain väriä tai lakkaa pintaan. Se jää nähtäväksi!

Vasemmalla pirtti ennen ja oikealla jälkeen puhalluksen. Lattia on vielä soodan peitossa.

Leivinuunin rappaus sai kyytiä ja hyvä niin 🙂

Ovia ennen ja jälkeen. Aika rouhea pinta niihin tuli!

Leivinuunin viereisen seinän valkoinen maali lähti kokonaan ja palkistakin melkein kokonaan.

Siivoamista vielä riittää 😉

Makuuhuoneen pönttöuuni löysi oman värinsä. Tuohon lakka päälle ja se on siinä ❤

Ensi viikolla muutama ilta vietetään raksalla imurin varressa. Puuseppä, joka kävi meillä pari viikkoa sitten, tiesi kertoa hauskan yksityiskohdan entisajan elämästä. Pirtin lattiassa on parikymmentä senttiä kanttiinsa oleva syvennys. Talon emäntä on tarvinut sitä siivouspäivänä. Se oli luukku, josta lattian siivoukseen käytetty hiekka lakaistiin ulos. Lattiat saivat siis ennen vanhaan hiekkapesun kerran pari vuodessa! Voisikohan tuota hyödyntää soodasiivouksen kanssa? Miksipä ei: luukku auki, sooda ulos, luukku kiinni, valmista 😀

Viikonloppuna käytiin synttärijuhlissa Hämeenlinnassa. Samalla hyödynnettiin Etelä-Suomen tarjonta taloprojektin suhteen. Matkailu avartaa: opittiin uusia asioita Suomen maantiedosta, kuten sen missä on Tuulos tai Hauho. Niin se ihminen viisastuu!

Käytiin morjestamassa puuseppää, joka voisi tehdä meille ikkunat. Tarkoitus on uusia kaikki muut paitsi kuistin ikkunat, jotka saa jäädä ennalleen (kunnostettuna toki). Muut ikkunat ovat melko sekalaista seurakuntaa. Nyt ne laitetaan vielä kertaalleen uusiksi. Puusepällä oli näyttää hienoja perinneikkunoita. Ne näyttävät vanhoilta, silleen hyvällä tavalla, mutta niissä on kuitenkin nykyikkunoiden ominaisuudet eristävyyden yms. osalta. Nyt pitää mitata talon ikkunat vielä kunnolla ja laittaa tarjouspyyntöjä vetämään. Puusepän jututtamisen jälkeen tiedämme minkälaiset ikkunat haluamme!

Toinen visiittikohde oli Metsänkylän Navetta. Se oli hieno paikka! Siellä vierähtikin muutama tunti. Etsinnässä oli luukku keittiön puulieteen. Vaihdossa ajattelimme antaa tulisijan luukut, jotka meillä oli matkassa. Ne jäivät ylimääräisiksi uunista, joka purettiin toisesta kamarista eli tulevasta kylppäristä. Navetassa oli tosi paljon kaikkee! Varmasti aivan mahtava paikka kesällä, kun varpaita ei palele ihan niin paljon paikkoja kierrellessä 😉 Palelu kuitenkin kannatti, niinhän se lieden luukku löytyi! Lopulta saimme hoidettua homman vaihdantataloustyyliin, tulisijan luukut lieden luukusta. Jännitys tiivistyy sitten jossakin vaiheessa kun aletaan mätsäämään luukkua lieteen. Saa nähdä onko mittaukset osuneet kohdilleen 😛 Lieteen pitäisi vielä löytää vesisäiliö. Sekin puuttuu. Navetan valikoimista ei löytynyt sopivaa… Mutta eipä tuolla kiire ole, se voi olla sitten se viimeinen silaus kun kaikki muu on valmista 😉

Navetasta tarttui mukaan matkaopas Suomen länsirannikon puukaupunkeihin. Siinäpä oivaa kesälomaohjelmaa! Heh, ihan kuin tässä muutamaan vuoteen oltaisiin lomia tien päällä käyttämässä 😀 No. Sitten kun tuntuu siltä että pitää päästä ajelulle, niin opas kertoo mistä löytyy hienoja puutalokohteita: 20 kaupunkia Oulusta Haminaan, 250 puutalokohdetta.

Ai niin! Soodapuhaltajan piti käydä viime viikolla, mutta homma siirtyi tälle viikolle sairastumisen vuoksi. Tiistaina olikin soodapuhalluspäivä. Sen tuloksista lisää sitten viikonloppuna 🙂

Talven tunnelmaa Rantatöyrästä 🙂 Vihdoin ollaan saatu saareen kunnolla lunta.

Koska vastakohdat hienosti täydentävät toisiaan, talven tunnelman lisäksi pongattiin kesän ensimmäinen perhonen 😮 Jostakin se kuistin lattialle tupsahti ja johonkin se siitä lähti.

Paikallinen puuseppä kävi eilen katselemassa paikkoja. Hän todennäköisesti entisöi kuistin ikkunat. Kuistille jätetään alkuperäiset ruudut, muut ikkunat vaihdetaan uusiin. Kuisti jätetään kylmäksi, eli siihen ei tule eristeitä.

Puuseppä entisöinee myös sisäovet. Ollaan ihmetelty, miksi eteisessä olevissa sisäovissa kuviointi on erilainen oven sisä- ja ulkopinnassa. Kaikissa ovissa on ns. peilit (suorakaiteen muotoiset kuviot), jotka ovat yleisiä myös nykyajan ovissa. Eteiseen vievien sisäovien toisella puolella peili on upotettu oveen, mutta toisella puolella se nouseekin oven pinnasta ylös eli se on ns. pintapeili. Puuseppä tiesi kertoa syyn: Peilien väliin jää ilmaa eristeeksi kylmää eteistä vasten. Me toki teemme eteisestä lämpimän, mutta ennen vanhaan se on ollut kylmä ja silloin ovet ovat olleet tärkeä eristäjä. Paksuuttakin ovissa on lähemmäs kymmenen senttiä.

Mulle tuli helpotuksena kuulla, että ovien ja oviaukkojen kokoa saa muutettua helposti. Huh. Nykyisellään ovet ovat parikin kymmentä senttiä liian matalat ja ihan vaan muutaman kerran on tullut lyötyä otta ovenkarmiin… Ovien koot huokuvat mennyttä aikaa, mutta rajansa se on historiainnostuksellakin!

Ensi viikolla saadaan soodapuhaltaja visiitille. Saapa nähdä miltä pinnat näyttävät puhalluksen jälkeen. Jännää 🙂 Soodapuhalluksen jälkeen alkaa lattiaremontti. Kaikki lattiat käytetään ylhäällä ja eristeet vaihdetaan. Keittiön lattia on sen verran huonossa kunnossa että se menee näillä näkymin uusiksi. Ollaan vähän mietitty että tulisiko siihen puu- vai laattalattia. Eteisessä on sama mietintä päällä: jos eteiseen laittaisi lattialämmityksen, se melkein vaatisi laattalattian… Makkarin ja tuvan lattiat jäävät entiselleen, nykyiset lankut palvelevat varmasti vielä seuraavatkin 160 vuotta 🙂

Viime päivät ja monet tulevat kuluvat kuvastoja laavatessa. Ollaan käyty parissa keittiöfirmassa kuulemassa suunnitelmia ja ensi viikolla olisi kylppärisuunnittelun vuoro. Eihän tässä ihan heti olla keittiötä tai kylppäriä kalustamassa, mutta sähkö- ja viemäröintisuunnitelmia varten pitää olla vähän kättäpitempää jo olemassa! Keittiön osalta taidetaan tehdä tarjouspyyntö myös puusepälle. Saisipa sellaisen keittiön kuin haluaa 😉

Viime viikonloppuna tyhjenneltiin vintiltä tiiliä ja muuta epämääräistä roinaa, jota sinne on jäänyt vielä vaihtolavaruljanssin jälkeenkin. Keväällä on tarkoitus poistaa vintin lattian alta eristeet ja laittaa uutta tilalle. Sakke askarteli vintin seinille pidikkeet, joihin lattialankut nostellaan. Lankut eivät ole kiinni mitenkään, joten ne on helppo napsia ylös.

Sama temppu tehdään alakerrassakin kunhan soodapuhaltaja on käynyt. Siellä lattian purku onkin hieman työläämpi toimepide! Lattiahirret on kiinnitetty niin että varmasti pysyy ja ne ovat saaneet asettua paikoilleen reilut 160 vuotta 😛

Eristettä vintin lattialankkujen alla on parikymmentä senttiä: muurahaispesä näytti olevan pääraaka-aine. Kukkia ja muita luonnon antimia oli joukossa.

Vintiltä löytyi useammanlaisia kalentereita vuosimallia 1927, 1935 ja 1945. Tupakanholkit löytyivät lattialankkujen alta.

Vuoden 1935 kalenteri on oikein seinäkalenteri Ameriikan maalta. Millehän lie ammattikunnalle se on tarkoitettu, kun joka päivän kohdalla on kerrottu vallitseva säätila? Onkohan ihan tarkka fakta, että kesäkuun 6 päivänä on ollut kuuma? Parempia ennustuksia ovat osanneet laatia vuonna 1935 kuin nykyään. Koko vuoden säätila on päivälleen tiedossa kalenterin painoonmenohetkellä!

Nimipäivät ovat hieman muuttuneet sitten vuoden 1945. 14.tammikuuta nimipäiviään viettävät Sakari ja Saikko. 4.elokuuta juhlivat Veera ja Toivikki. Helmikuun lapsia ovat mm. Utria, Rihko, Altis, Kauppo ja Istervo. Maaliskuun sankareita ovat Hirvo, Valvikki ja Uskali. Kesäkuussa juhlivat Hyvikki, Liimo ja Uuras. Muita nykyään vähemmän tunnettuja henkilöitä lienevät Viljamieli, Kiuru, Helma, Sävy, Sävele ja Vaalimo 😉

Meitä, joita talven synkkyys alkaa jo ahdistaa, lohduttaa runo Osuuskauppaväen kalenterista vuodelta 1927:

Valon valta

Niin pitkä Pohjan talvi on,

on syksy synkkä, iloton.

Mutt’ usko kevään koittohon

ja toivo valon voittohon

sydämet riemuun saa.

Ken estäis koivun keväisen

taas puhkeemasta lehtehen!

Kun armas aika ehtivi,

se silmut saa, se lehtivi

käskystä ikuisen.

Myös ihmiskunta vaeltaa

päin onnen aikaa armaampaa,

kun säästä emme voimia

ain’ yhteistyössä toimia

käskystä rakkauden.

Huugo Vasara 

Pitkästä aikaa saaressa! Viime viikonloppuna käytiin eka kerran tälle vuodelle. Pitihän se lumilinko käydä testaamassa 😉 Hyvinhän se pelittää! Isäntä oli tyytyväinen kun piha oli ajettu. Koiruus oli tyytyväinen kun olin käynyt sen kanssa metsälenkillä.

Tänään lähdettiin saareen peräkärry täynnä aidantekomatskua. Lepantterille piti saada aituus, jossa se pysyy kun isäntäväki ei ole katsomassa perään. Naapuri tiesi kertoa, että muutaman kerran on turre ollut vähän väärällä pihalla kun on silmä välttänyt… Nytpä hoidetaan se asia kuntoon 🙂

Ei muuta kuin jiirisaha laulamaan ja aidan tekoon! Grillikauden avajaiset tuli hoidettua siinä sivussa 😉 Aina on hyvä sää grillata!

Ilta jo hämärsi kun aita oli valmis. Isännän käsky koiralle kuului: ”Lepsu, karsinaan!” Voihan röh, tuumasi koira.

 

 

Käytiin tänään retkeilemässä Hyypänmäellä. Se taitaa olla saaren ainoita mäkiä 😛 Wikipedia tietää kertoa että se on harjun päälle muodostunut paraabelidyyni ja samalla saaren korkein kohta, 31 metriä merenpinnan yläpuolella. Sieltä löytyy myös valaistu latu. Hyypänmäelle on kävelymatka meidän pihasta 🙂

Mukavat ulkoilumaastot meillä on kyllä lähellä. Saaressa ei ole vielä kovin paljon lunta, vähemmän kuin Oulussa. Meren läheisyys näkyy. Kevättalvella voi laittaa sukset jalkaan ja lähteä hiihtolenkille suoraan pihasta. Nice 🙂

Reilun viikon ajan päivä vielä lyhenee, kunnes talven selkä taittuu ja lähdetään valoa kohti. Mahtavaa! Oltiin tänään liikkeellä päivännäöllä. Melko pitkät on varjot puoli yhden aikaan 🙂

Niille joita historia huvittaa, kannattaa katsoa Pimeän historian jakso Hailuodosta ja Hyypänmäestä. Isonvihan aikaan, 1700-luvun alussa, Hyypänmäen rotkossa on sijainnut piilopirtti, jossa luotolaiset piilottelivat venäläisiltä, hui!

Pimeä historia, Viimeisellä rannalla

 

Viikonloppuna läks kauhee läjä metalliromua pihasta. Sakke urakoi lumipyryssä 🙂 Raksakoira oli kaverina, ite olin viettämässä viikonloppua Rovaniemellä 🙂 Edellinen asukas oli melkonen tee-se-itse-mies mitä sähkölaitteisiin tulee. Huomaa kuvassa vasemmalla pesukoneesta tehty sirkkeli 😛 Sähköjohtoja oli varmasti monta sataa metriä. Lava tuli täyteen, kun kaikki piharakennukset oli koluttu läpi.

Kova uurastus palkittiin Tori-löydöllä: lumilingolla 🙂 Saaressa ei kauheasti vielä ole lunta, että pääsisi uutta lelua koeajamaan, mutta eiköhän se asia korjaannu tässä talven mittaan 😉

 

Kohta saadaan maistella oman kylän olusia 🙂

Hailuodon Panimo osaksi vanhaa kyläkauppamiljöötä

Allekirjoittaneen ja sen miehen pitäisi ehkä ensin opetella juomaan olutta… 😛

 

Tuomaksella oli perjantaina taksvärikkipäivä. Pojat ottivat viikonlopun urakaksi toisen kamarin uunin purkamisen. Vähän oli sääli purkaa yli satavuotias uunivanhus, mutta kaikkea ei voi säästää ja kylppärin nurkassa uuni olisi ollut vähän hassu sisustuselementti…

Tuomas pääsi testaamaan  uuden poravasaran 🙂 Ensiksi pojat purkivat vintillä olevan uunin hormin ja sitten siirtyivät itse uunin kimppuun. Hyvin onnistuu poravasaralla ajo!

Uuni lähti purkautumaan pala palalta.

Taksvärkkiläisen naama oli päivän päätteeksi sen näköinen että jotain tais tulla tehtyä 😀

Lauantaina viimeisteltiin purkuhommat. Yllättävän paljon mahtuu tiiliä yhteen uuniin! Purin niitä lauantaina peräkärryllisen navettaan ja ainakin saman verran tiiliä lensi purkajilla kamarin ikkunasta takapihalle. Pitänee ne sitten ens keväänä roudailla sieltä pois.

Uunin ja seinän välistä löytyi sanomalehti- ja tapettiaarteita 🙂 Sanomalehdessä on työnhakuilmoitus, jossa Limingan Rantakylän sekakansakoulussa on auki opettajattaren virka. Päivämäärä ilmoituksessa on 28.5.1896.

Tapetinpalaset lienevät myös 1800-luvun lopulta tai 1900-luvun alusta. Sininen väri näyttää hyvin pitkälti käsin maalatulta…

Kuvasin kesällä kamarin seinästä palan tapettia, joka on liimattu suoraan hirteen kiinni. Nyt siitä löytyi isompi kuvio. Seinässä olleessa palassa on värit tallella ja toisessa palassa näkyy kuvio. Ajattelin kysäistä Toijalan vanhalta tapettitehtaalta olisiko heillä jotain vastaavaa tuotannossa. Olispa hauska saada seinällä samanlaista tapettia 🙂

Minäkin pääsin kokeilemaan poravasaraa. Sinne meni uuni!

Välillä pitää syödä että jaksaa. Tuomaksella oli eväänä pitsa, jossa oli mukana ”rapeuttava paistolautanen”. No, pitsapohjan rapeudesta en tiedä, mutta mikrokuvusta tuli sen lautasen jäljiltä astetta rapsakampi! 😀