Aika tarkkaan kuukausi sitten aloitettiin oviprojekti, eli oviaukkojen korotus. Sitä ollaan tehty tässä pikku hiljaa muiden hommien ohessa. Oviaukkoja korotettiin, eli tehtiin moottorisahalla jopa puolisen metriä korkeutta lisää. Korotuksen lisäksi ovenpieliä tuettiin lisäämällä niihin puiset karat. Tämä tehtiin, jotta seinät pysyvät suorassa.

Oviaukko ennen toimenpiteitä, eli lisäkorkeus tulee tarpeeseen.

Oviaukkoon tehtiin lisää korkeutta ja oviaukkojen pitkille sivuille lovet karoille.

Karat, eli pitkät puupalikat, paikoilleen ja ta-daa, meillä on uusi hieno oviaukko, joka pysyy suorassa 🙂

Hirsiä pitää paikoitellen tukea erilaisilla virityksillä, jotta ne pysyvät siinä asennossa kuin pitää. Esimerkiksi keittiön ja pirtin välisen oven yläpuolella olevaan hirsijatkokseen piti laittaa pultti pitämään hirsi paikoillaan ennen kuin sen alta pätkäistiin pala pois. Tässä vaiheessa pääsimme toteuttamaan kemistin kykyjämme 🙂 Sinkitty pultti on lähtökohtaisesti aikalailla alumiinin värinen eli ei-niin-hyvin-vanhaan-hirsiseinään-sopivan-värinen. Mutta eipä hätää, pultin voi värjätä mustaksi tervalla.

Kuinka se tapahtuu:

Kuumennetaan pultti kaasupolttimella. Kun pultti on toooosi kuuma (mutta ei niin kuuma että terva palaa), sivellään tervaa pintaan.

Terva kuivuu raudan pintaan ja väri muuttuu mustaksi. Sepä ei siitä lähde edes raaputtamalla 🙂 Sitten koko komeus seinään.

Tällaista pientä hifistelyä ronskien moottorisahahommien vastapainoksi 😛 Kaikki muut oviaukot on käyty läpi paitsi keittiön ja eteisen välinen. Vielä ei ole varmuutta jääkö ovi siihen vai ei. Se riippuu siitä mihin portaat lopulta tulevat.

Lauttaliikennettä uhkaa tulevana viikonloppuna työnseisaus.  Lautta lakkaa kulkemasta perjantaina klo 6 mikäli Suomen Konepäällystöliitto, Suomen Laivanpäällystöliitto ja Suomen Merimies-Unioni eivät pääse työriidassaan ratkaisuun ennen sitä.

Viimeisen vuoden aikana, kun me olemme lautalla seilanneet, lauttaliikenteessä on ollut yllättävän monenlaista ongelmaa. Milloin lautta on ajanut karille, milloin tuuli on rikkonut laiturin, milloin mennään lakkoon.

Saapa nähdä miten työseisauksen uhkan kanssa käy. Meidän ei sentään tarvitse alkaa hamstrata elintarvikkeita sen takia, mutta saarella asuvia niin kehotetaan tekemään.  Jos työnseisaus alkaa, ei ole mitään tietoa siitä milloin se loppuu!

http://hailuoto.fi/saariston-lauttaliikennetta-uhkaa-tyonseisaus-sovittelu-kaynnissa/

Ihanaa olla lomalla! Saa nukkua pitkään. Tai näin olen kuullut että jotkut lomallaan tekevät. Eilen ensimmäisen lomapäivän kunniaksi auto starttasi klo 7, suuntana raksa 😛 Eipä sitä olisi malttanutkaan nukkua, kun raksalla alkoi vanhan lattiaeristeen poisto. Paikalle saapui imuriauto ja kaksi työmiestä.

Imurilla otettiin eristeet niistä huoneista, joissa sitä vielä oli eli kylppäristä, keittiöstä, pirtistä ja vintiltä. Kahden päivän homma se oli! Eilen aloitettiin ja tänään vielä jatkettiin. Kylppärissä ja keittiössä tuli nopsaan valmista. Siellä eristettä oli melko ohuelti. Tässä näytettä keittiön lattiasta, kun osa eristeestä on poistettu.

Keittiön ja kylppärin osalta homma oli äkkiä taputeltu ja silloin mietittiin, että tässähän ei kauaa nokka tuhise kun kaikki huoneet on käyty läpi! Sittenpä päästiin pirtin puolelle ja totuus iski. Pirtin eristeen kanssa tehtiin töitä tuntikausia. Kaikki se hiekka ja sammal oli painautunut hyvinkin tiiviiksi vuosien saatossa ja sitä oli paksusti. Yksi kaveri käytti imuria ja toinen kaveri yhdessä Saken kanssa möyhensivät eristettä irtonaisemmaksi talikolla sekä hommaan yllättävän hyvin soveltuvalla sorkkaraudalla.

Aikanaan kun rossipohja on tehty, on pohjan ja eristeen väliin laitettu ilmansulkupaperiksi tuohta. Sitä oli käytetty kauttaaltaan koko pirtin lattiassa. Tuohi oli selvästi kuivattu tulen äärellä. Mietimme, että olisiko se kuivattu riihessä, josta se on saanut kunnon nokikerroksen pintaan. Keräsin tuohet jätesäkkeihin ja vein latoon. Siinäpä syttöjä seuraavaksi sadaksi vuodeksi 😀

Alakerran osalta imuriauto kävi tyhjentämässä kuorman neljä kertaa. Pirtin lattiassa eristettä oli arviolta 24 tonnia. Lapiohommina me ei oltaisi saatu tyhjennystä tehtyä ikinä! Kyllä ennen on kaikki tehty paremmin. Tai jos ei paremmin, niin ainakin aikaa ja vaivaa säästämättä: Joku on käynyt hakemassa metsästä aikasta paljon tuohta ja kuivannut sen. Joku on latonut sen rossipohjan päälle. Joku on käynyt hakemassa jostakin 24 tonnia hiekkaa ja sammalta ja lapioinut sen tuohien päälle. Silloin joskus joku hoiti homman lapiolla. Toivottavasti lapion varressa on ollut enemmänkin porukkaa. Ihan älytön homma. Huhhuh. Respect.

Saatiin pirttikin lopulta valmiiksi 🙂 Näkymä pirtin ovelta ennen ja jälkeen.

Pirtin rossipohja on tehty kehyksen muotoon, mikä jatkossa todennäköisesti helpottaa lattian suoristusprojektia.

Tuo tötsä keskellä lattiaa on se siivousluukku, jonka kautta emäntä on lakaissut roskat lattian alle 🙂

Tänään viimeisteltiin projekti vintin osalta. Siellä homma sujui mukavan sutjakkaasti. Kaksi kuormallista eristettä sieltä lähti.

Nyt tuntuu että ollaan projektissa yhdenlaisessa taitekohdassa. Talo on nyt sisältäpäin paljas ranka, josta suunta on kohti uutta 🙂 Ensimmäinen homma on pirtin lattiarungon suoristus.

 

Sakke kävi viime viikolla ahkeroimassa saaressa ja nyt on pirtin lattiaeristeen pinta siistitty urenaanijutskasta. Myös vintillä on lattia nosteltu tieltä pois, eli seuraavaksi pääsee loka-auto hakemaan loput eristeet. Vintillä on aikanaan ollut tupakkimiehiä remontin teossa. Lattian alta on löytynyt tupakan holkkeja ja nyt tuli vastaan  aito, oikea Saimaan tupakkalaatikko. Ei ollut kuitenkaan sen kanteen raapustettu talon pohjapiirustusta 😉

Tänään oli mukavan aurinkoinen päivä lähteä saareen remppahommiin. Ihanasti jo kevätaurinko lämmittää 🙂 Koiruuksia oli mukana kaksin kappalein, kun Lepan veli lähti matkaan saaripäivää viettämään.

Ennen kuin alettiin remppaan, käytiin Marjaniemessä katsomassa jääspeedway-kisoja. Jännä juttu, kun saaren sisäosissa paistoi aurinko täydeltä terältä, jäällä oli niin sankka sumu ettei meinannut eteensä nähdä!

Melkoiset nastat on renkaissa 🙂

Raksalla aloitettiin väliovien irroitus. Ovet menevät puusepälle kunnostettavaksi. Oviaukkoja isonnetaan, jotta nykyajan ihminen mahtuu niistä nöyristelemättä kulkemaan 😛 Makkarin ja kylppärin välinen ovi oli projektin ensimmäinen. Siinä oli edellisen asukkaan jäljiltä melko mielenkiintoinen karmihäkkyrä, jonka purkua piti ensin hieman mietiskellä. Kyllähän se kuitenkin lopulta antoi periksi. Huomenna jatketaan.

Välillä on kiva katsella maisemia vintin ikkunasta. Latoja on riittävästi 😀

 

Kalalaatikot ja villat on nyt riivitty pois. Toisen kamarin ja eteisen lattian purku on valmis.

Muiden huoneiden osalta savotta jatkuu. Pirtissä, keittiössä, kylppärissä ja vintillä on lattian eristeenä sammalta ja hiekkaa, joka tullaan viemään loka-autolla pois. Pirtin lattiaeristeen pintaan on aikanaan ruiskutettu uretaanin tyyppistä, valkoista ainetta. Se pitää kaapia pois, koska se ei maadu. Uretaani roudataan peräkärryllä kaatopaikalle. Siinäpä olikin ohjelmaa tälle päivälle: oikeita töitä lapion varressa. Juuri kun päästiin kunnolla vauhtiin, peräkärry oli jo täynnä. Maanantaina käydään tyhjentämässä kärry ja sitten savotta jatkuu.

Koska lapiohommat piti jättää, siirryttiin vintille pitkästä aikaa. Sieltä ladotaan lattialaudat pois ja poistetaan eristeet. Ennen vintille menoa piti kiinnittää portaat.

Vintillä  ei ole enää mitään muuta kuin lattialankut ja epämääräinen kasa tiiliä piippuprojektin jäljiltä. Historia ei kuitenkaan päästä irti remontoijista. Tällä kertaa lattiaeristeen seasta löytyi Suomen valtion leipäkortteja vuodelta 1920.

20-luvun Suomessa ruoka on ollut tiukassa. Google kertoo että ”Suomen huono elintarviketilanne heikkeni entisestään vuonna 1918. Suuri osa suomalaisista kärsi aliravitsemuksesta. Tuontiyhteydet olivat poikki ja oma tuotanto riitti laskelmien mukaan kevättalveen 1919. Heikoimmin leivässä kiinni olivat Itä- ja Pohjois-Suomen ja maan suurimpien kaupunkien vähävaraiset.”

Kortit ovat syksyltä 1920 ja ne on nimetty Ida Isolalle. Yhdessä kortissa on 28 kuponkia, viikon leipätarpeet. Korttiarkista on käytetty kaksi korttia. Arkista löytyy myös käyttöohjeet: ”Kukin kuponki oikeuttaa ostamaan Elintarvikeministeriön vahvistaman määrän leipää, jauhoja tai ryynejä. Puoli kuponkia oikeuttaa puoleen määrään. Elintarvikelautakunta saattaa tarpeen mukaan määrätä, mitkä kupongit kelpaavat vehnäjauhojen, vehnäleivän ja ryynien ostoon. Säilyttäkää tämä ohjekortti tarkoin, sillä vain sitä vastaan saatte uuden korttiarkin. Leikatkaa korttiarkista erilleen kuluvan viikon kortti kantoineen ja säilyttäkää jäljellä oleva arkki tarkoin kotona. Ainoastaan myyjä saa irroittaa kupongin. Irrallinen kuponki ei kelpaa. Kukin kortti kelpaa vain siihen merkittynä aikana.”

Tosi hyvin ovat kortit säilyneet vintin muhassa. Parasta ennen päivä on kuitenkin mennyt melkein sata vuotta sitten.

 

Eteisen lattia on nyt purettu. Hyvä Petri ja Sakke! Projekti etenikin sitten pintaa syvemmälle villojen kimppuun. Niitä on lisätty eteisen ja toisen kamarin lattioiden alle edellisessa remontissa kohta 30 vuotta sitten.

Kamarin lattian eristeenä oli käytetty myös muuta, nimittäin paikkakunnalle uskollisesti kalalaatikoita 🙂 Toki villalla täytettynä.

Villaan määrässä ei ole säästelty. Kaksi peräkärryllistä saatiin täyteen ja vielä kolmaskin kärryllinen on tavaraa lattiassa. Koiratkin saivat kyytiä kun siirrettiin toinen peräkärry täyttyneen viereen. Lepsukin kävi kyydissä, mutta ehti jo alas ennen kuin kuvaaja sai kameran esille 😛

Nyt meillä näyttää tältä:

 

 

 

No niin ystävät hyvät. Tänään opimme purkamaan hirsitalon lattiaa. Kas näin.

Ensimmäisen lankun irroitus: Otetaan kolme (3) kansipulttia ja ruuvataan ne lankkuun. Otetaan sorkkarauta ja puukalikka. Laitetaan sorkkarauta pultin alle ja kalikka sorkkaraudan alle. Väännetään. Väännetään ihan aikuisten oikeesti. Ja kas, ensimmäinen lankku on irti.

Loppujen lankkujen irroitus onkin sitten helppoa pelkkien sorkkarautojen avulla, kun ensimmäinen lankku on saatu alta pois. Paitsi että… Helppoa ehkä joo, mutta hitsi miten kovvaa hommaa!! Iso hatun nosto Aleksille ja Petrille, jotka ovat olleet auttamassa lattioiden purussa! Tänään vuorossa oli viimeinen purkuoperaatio: eteisen lattia.

Komeita, paksuja lankkuja lattiassa on, mutta ne ovat lopulta aika huonossa kunnossa. Voipi olla että niitä ei enää laiteta takaisin. Koska vielä ei olla siitä ihan varmoja, numeroimme lankut että järjestys pysyy muistissa.

Kun lankut on irrotettu, niistä nypitään naulat pois. Komeita nauloja olikin, 15 sentin pituisia, joilla lattia on varmasti pysynyt paikoillaan 🙂

Eteisen lattia on käytetty auki edellisessä remontissa, vuonna 1990. Silloin sen alle on laitettu lisää eristettä. Tänään saatiin purkuhomma hyvälle alulle, joka viimeistellään ensi viikon aikana. Muista huoneista lattiat onkin jo saatu purettua.

Posti toi Uula-tuotteen sisävärikartan. Siitäpä voi alkaa miettimään uusia sävyjä tuleviin lattioihin 🙂

Hailuodon ja Oulunsalon välillä kulkee tätä nykyä retkiluistelurata 🙂 Radan avajaiset pidettiin tänään hienossa auringonpaisteessa. Porukkaa oli liikenteessä! Meri on näin talvella yllättävän monipuolinen kulkualusta. Voit valita liikutko jalan, laivalla, autolla, luistimilla, pyörällä, suksilla, moottorikelkalla vai liitovarjolla. Nämä vaihtoehdot nähtiin tänään 😉

Hailuodon lauttarannassa oli säpinää ja sinnehän mekin suunnattiin!

Lapset pääsivät ratsastamaan islanninhevosilla. Paikallinen puuseppä pitää hevostilaa. Lepsu tuijotti komeita eläimiä haltioituneena. Koiravaljakkoajeluakin oli tarjolla.

Markkinakojussa oli esillä mm. luodon omaa olutta, joka on nähnyt päivän valon ihan vastikään, tänä keväänä. Pienpanimokulttuuri on iskussa!

Lepantteri tapasi miniversion itsestään 😀 Ankkurit joutuvat vielä hetken odottamaan ennen kuin pääsevät käyttöön…

Käytiin keskustan kaupassa ostamassa evästä ja samalla tuli näpsittyä maisemakuvia matkan varrelta. Paikallinen SEO on käymisen arvoinen paikka. Aika siellä on pysähtynyt jonnekin vuosikymmenten taa ❤ Hyllystä löytyy mm. tuliteriä VHS-kasetteja.

Paikallinen nuorisoseura on komea rakennus. Latoja pelloilla riittää ja niiden seurana tuulimyllyjä 🙂

Tokihan tänään käytiin omassa pihassakin. Turre otti ilon irti lempitalvipuuhastaan.

Raksalla otettiin tänään vähän kevyemmin: Mitattiin kaikki talon ikkunat, jotta saadaan laitettua niistä tarjouspyynnöt puusepille. Piipuistakin otettiin mittoja, että saadaan piirustukset niiden osalta kuntoon (ei, ei tarvinut kiivetä katolle, ihan vaan sisätilamittauksia 😉 ) Myös keittiössä heiluttiin rullamitan kanssa. Ollaan saatu muutamasta keittiöfirmasta suunnitelmat nähtäville ja piti vähän tsuumailla että minkäkokoinen se saareke nyt sitten oikeasti siinä tilassa olisi. Hyvinhän se siihen mahtuu!

Ja niitä varjoliitäjiä nähtiin sitten kotimatkalla 🙂

Aamun Kaleva tiesi kertoa, että Hailuodon ja mantereen välinen siltahanke on nytkähtänyt eteenpäin. Hallinto-oikeus on hylännyt vuonna 2014 tehdyt valitukset. Tavoitteena on saada avattua siltayhteys vuonna 2021. Noinkohan me silta saadaan?

Hailuodon ja Oulunsalon välisen merialueen kaavaa koskeneet valitukset nurin

Kumpihan valmistuu ensin, silta vai meidän talo? 😛

Nysse alko: kevät! Ekaa kertaa aurinkolasit päässä näillä leveyksillä. Jäätiellä niille olikin käyttöä 😉

Kesärenki-Tuomas on meillä viikonlopun vietossa. Raksalla hän oli vapaaehtoinen lumilingon sarviin. Saareenkin on sadellut viimepäivinä kiitettävästi lunta. Hyvä vaan, niin ei tarvi enää liukastella pihalla. Se oli viikko sitten ihan peilijäässä 😮

Keli oli komia, mutta mulla päivä kului sisähommissa… Yllättäen pääsin taas seiniä tuunaamaan 😛 Pitää harjailla enimmät soodat pois. Montakohan tuntia sitä on noita seiniä kaiken kaikkiaan tullut jo hinkattua… Hauskinta tässä on se, että loppujen lopuksi ne tulee näyttämään just siltä että niille ei olis tehty yhtään mitään koko rempassa 😀

Tässäpä vertailuun lattialankkujen nauloja. On siinä eroa uuden ja vanhanliiton mallissa. Ennen vanhaan jokainen naulakin piti ihan oikeesti tehdä. Voi pojat, on se sekin ollut homma!

Lounastauko! Grillimestari työssään 🙂

Sakke teki lisää lattialankkujen pidikkeitä pirtin kattoon kiinnitettäväksi.

Kun pidikkeet oli katossa, piti tehdä vielä virallinen roikuntatesti: Hyvin kestää seiskaluokkalaisen, kestää siis myös lankkupinon 🙂

Koira ihastui hassusti pinottuihin lankkuihin eikä olisi malttanut lopettaa edestakas-tepastelua 🙂 Saatiinpa kuitenkin lopulta lankut katonrajaan!