Takaseinä on nyt kauttaaltaan saanut suojakseen villat ja tuulensuojalevyt. Ennen ensimmäisen paneelin laittoa piti taas tsuumailla paneelille oikea kohta. Tällä kertaa jätimme vanhat konstit vähemmälle ja otimme pussillisen uusia, eli avuksi tuli tasolaser. Olisihan vesivaaka ollut ihan kelpopeli tässäkin mittausprojektissa, mutta vertailun vuoksi piti kokeilla muuta 😉

Takaseinän paneelit halutaan samaan tasoon päätyseinien paneeleiden kanssa. Tasolaser piirtää vaakaviivan koko seinän leveydeltä. Isännällä on kädessä vastaanotin, joka kertoo missä viiva menee (koska viivaa ei päivänvalossa näe). Vastaanottimen takana on laudanpätkä, joka on tsuumattu samaan tasoon päätyseinän alimmaisen paneelin kanssa. Tasolaserin vastaanotin laitetaan laudanpätkään kiinni ja etsitään vastaanottimeen laserviiva. Kun laudanpätkä-tasolaserin vastaanotin -yhdistelmää liikutetaan koko seinän matkalla, voidaan merkitä seinään ensimmäisen paneelin paikka. Tasolaseria olemme käyttäneet tähän asti sisähommissa. Tämä laite oli vuokralla, koska meidän oma laser ei sisällä vastaanotinta. Tosi kätevä peli tällaiseen hommaan!

Eka paneeli seinässä!

Siitäpä se sitten lähti etenemään 🙂

Ikkunoiden ylätasolle asti voi paneelit latoa Massikan kärryltä, mutta sen jälkeen tarvitaan telineet koko seinän mitalta. Siirrämme etuseinän telineet takaseinälle, kunhan etuseinälle on ensin laitettu räystäslaudat paikoilleen. Räystäslaudat laitetaan siis katon räystään alle.

Räystäslautojen laittaminen on kuulemma talon rakennuksen ikävin työvaihe (tietää vanhempi sukupolvi kertoa). Isännällä on nyt sen verran kokemusta asiasta, että hän vahvistaa tämän. Koko päivän työn jälkeen katonrajassa oli 12 lautaa. Kaikenlisäksi ikävä tosiasia on, että räystäslaudat ovat käytännössä piilossa räystään alla, niin että kukaan ei niitä koskaan huomaa… Joka tapauksessa etuseinän räystäslaudat ovat nyt paikoillaan, joten telineet voi siirtää taakse.

Omenasato on nyt kerätty ja syöty 🙂 Olipa hyviä omppuja!

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nyt ollaan ulkovuoriurakan osalta viimeisellä seinällä. No joo, kuisti pitää vielä myöskin laittaa, mutta siihen ei tule eristeitä, joten se on vähän iisimpi juttu. Takaseinän kimpussa olemme siis häärineet viimeksi.

Juhannuksen jälkeen purettiin vanha ulkovuori pois ja nyt olemme laittaneet villoja ja tuulensuojalevyjä paikoilleen. Hyödynsimme seinän vanhat koolaukset. Riivimme niistä turhat naulat pois ja lisäsimme muutaman riman pätkän sinne, mistä se puuttui.

Villaa alle, tuulensuojalevy ja koolauslauta päälle. Vanhalla, tutulla kaavalla mennään 🙂

Massikka kärryineen on hyvä apu villojen ja levyjen laitossa. Kärry telineineen siirtyy helposti eteenpäin työn edetessä. Panelointi ja maalaus pitää kuitenkin tehdä kiinteiltä telineiltä, muuten kärryä pitäisi olla siirtämässä ihan jatkuvasti. Kun villat ja levyt ovat seinässä, siirretään etuseinän telineet takaseinälle. Sitä ennen etuseinälle pitäisi vielä laittaa räystäslaudat (nyt kun telineet ovat paikoillaan). Räystäslaudat on jo käsitelty homeenestoaineella. Eilen ne olisi ollut tarkoitus maalatakin, mutta kun tälle päivälle lupasi vesisadetta, niin ei auttanut kuin jättää maalaus toiseen kertaan.

Syksy koittaa ja sadonkorjuuaika! Saimme keväällä lahjaksi omenapuun, joka tekee komeita omppuja 🙂

Helleputken viimeisistä päivistä otettiin kaikki irti maalausprojektin merkeissä. Etuseinä sai väriä pintaan. Kesärenki oli urakassa mukana, joten hommahan hoitui näpsäkästi 🙂 Isäntä varasi itselleen taas parhaan paikan 😛

Rantatöyrässä aurinko paistaa aamusta makkariseinälle ja kiertää siitä iltapäivän kuluessa takapihan kautta etupihalle. Maalareilla oli selkeä aikataulu urakassa: homma piti saada hoidettua ennen kuin aurinko ehtii etupihan puolelle. Suorassa auringonpaisteessehan ei kannata maalata.

Lakisääteiset tauot jäivät työmiehillä hieman lyhyenpuoleisiksi urakan aikana, mutta valmista tuli ajoissa. Keltainen maali ei pääse oikeuksiinsa kuvissa, kun edellinen pinta on ollut puunvärinen. Ennen- ja jälkeen-kuvista kuitenkin huomaa että jotain on tapahtunut 🙂

 

 

Jos joskus tarttee pienentää hirsitalon ikkuna-aukkoa niin tässäpä ohjeet:

Hiotaan moottorisahalla ikkuna-aukon seinämät tasaiseksi.

Pätkäistään hirrestä sopivan mittanen pala ja leikataan se sopivan paksuiseksi.

Porataan hirteen muutama reikä.

Niitataan hirteen tilkkeeksi pellavarivettä.

Nostetaan hirsi paikoilleen ja porataan reiät myös seinään.

Vuollaan reikiin sopivat tapit ja laitetaan ne paikoilleen.

Sahataan tapit oikeaan mittaan.

Siinäpä se!

 

 

 

 

 

Puoli vuotta sitten työvälineet hyytyivät 30 asteen pakkasessa. Nyt hyytyvät työntekijät 30 asteen helteessä… Eiku siis remppakelit on parhaimmillaan kun elohopea kiipeää kolmen kympin paremmalle puolen 😀 Ei tartte palella pakkasessa ja työkalut toimii!

Hellekeleissä on urakoitu etuseinän panelointia. Kuisti erottaa etuseinän puoliskot toisistaan ja aiheuttaa haasteen panelointiin. Panelointi pitäisi osata aloittaa kuistin molemmin puolin niin, että kuistin harjalle päädyttäessä paneelit kulkevat samassa tasossa. Ensimmäisten paneeleiden paikat pitää siis saada merkittyä. Tähän otettiin avuksi ns. vesivaaka, jota isäntä muistaa nähneensä käytettävän lapsuudessaan.

Otetaan 20 metriä puutarhaletkua ja täytetään se vedellä.

Letkun molempiin päihin tehdään mitta-asteikko.

Sitten tsuumaillaan veden pinta samalle tasolle letkun molemmissa päissä niillä kohdin, mihin ensimmäinen paneeli olisi tulossa. Mittaus tehdään kuistin molemmin puolin useammasta kohdasta.

Kun mittaukset on saatu tehtyä, tarkistetaan linja vielä langan avulla. Siinäpä on ensimmäisen paneelin paikka katsottuna.

Ulkovuoren paneelit ovat talvehtineet navetassa. Ihan ensimmäiseksi paneelien pontit saavat mallikerroksen. Paneelit elävät seinässä jonkin verran, joten pontit pitää maalata ennen seinään laittoa.

Maalin kuivumista ei näillä keleillä kauaa tarvitse odotella! Ei muuta kuin paneelia seinään 🙂

Paneelien laitto sinällään on aika näppärää hommaa ja etenee joutuin, ainakin vielä siinä vaiheessa kun työskennellään maan tasalla. Oman pienen lisänsä työhön toi tuuletusaukko, joka porattiin makuuhuoneen seinään. Porakone sai laulaa tosissaan, että se sai tehtyä reiän hirren, villan ja tuulensuojalevyn läpi.

Hienosti saivat miehet tsuumattua reiän myös paneeliin. Reikä näkyy seinän oikeassa laidassa kuistin vasemmalla puolella.

Paneelit seinällä kohoaa pikkuhiljaa.

Viimeiset paneelit aiheuttavat monenlaista käsityötä. Katon rajassa on hirsipalkkeja kannattamassa kattoa ja paneelia pitää muotoilla kiertämään hirsipalkit.

Musta katto on imenyt lämpöä itseensä niin että siinä tarkenee aivan mukavasti 😛

Helteestä huolimatta etuseinän panelointi on valmis 🙂

Kesä ja kärpäset sekä helteiset raksakelit, niistä on tämä kesä tehty 🙂 Paitsi että kärpästen tilalle pitäisi laittaa paarmat. Niitä riittää omiksi tarpeiksi aika mukavasti 😮 Ulkovuoriremppa on edennyt kivasti. Takaseinän paneelin purun jälkeen siirryimme etuseinän kimppuun ja jätimme takaseinän odottelemaan.

Etuseinällä eka homma oli viimeistellä koolausrimoitus. Rimojen laitto aloitettiin jo toukokuun puolella, mutta vielä siinä riitti tekemistä. Kuten aikaisemmin todettua, rimojen laittaminen seinälle on melkoista säätämistä, koska seinän hirsipinta ei ole suora oikein mistään kohdasta ja rimoja saa toisesta kohdasta veistää kapeammaksi ja joihinkin kohtiin saa laittaa vanerinpaloja kiilaksi riman ja seinän väliin. Valmista kuitenkin tuli 🙂

Koolausrimojen jälkeen laitetaan villat eli taas on hyvä syy käynnistää Massikka ja käydä hakemassa kuorma ekovillapaaleja riihestä 🙂

Villoitusvaihessa koolausrimojen taakse laitettiin paikoitellen pellavarivettä eristeeksi.

Villalevyjä on kahdenpaksuisia: 50 millisiä ja 75 millisiä. Koolausrima on 50 milliä syvä, joten kun rima on seinässä kiinni, 50 millinen villa on juuri sopiva. Seinässä on kuitenkin paljon kohtia, joissa riman ja seinän välissä on reilummin tilaa ja tällöin se vaatii paksumman villan. Villojen laitto oli paikkapaikoin melko työlästä, kun ensin piti laittaa seinään ohuempaa levyä, sitten vähän matkaa paksumpaa ja kohta taas ohutta.

Villat peitetään tuulensuojalevyillä, joiden päälle tulee vielä koolauslaudat.

Tsädäm! Paneelia pintaan seuraavaksi 🙂

Rantatöyrän pihapiirissä on useita ruusupensaista. Juhannusruusu kukkii tänä vuonna yllättävän aikaisin lämpimän toukokuun ansiosta. Se ehti kerrankin kukkaan juhannukseksi 😉

Pihassa on myös kaksi vaaleanpunaisia kukkia tekevää ruusupensasta, joita en aikaisempiana vuosina ole huomannut. Ne kukkivat talon ja tien väliin jäävän metsän reunassa. Vaalenpunaisista ruusuista tummempi on veikkaukseni mukaan se perusruusu, jota kukkii monessa pihassa ympäri Suomen. Jokin nimikin sillä varmasti on…

Toinen, vaaleamman punainen kaunotar, on (tai sitten ei ole) Tornionlaaksonruusu, joka on yhden määritelmän mukaan ”Lähes piikitön kerrannaiskukkainen metsäruusun muunnos, joka ei tee lainkaan kiulukoita”. Pitääpä seurata tuleeko pensaaseen ruusunmarjoja eli kiulukoita vai ei. Kaikissa ruusuissa on aivan ihana tuoksu. Joskus tulevaisuudessa meidän pihassa voisi olla enemmänkin ruusupensaita ❤

Tämän viikon ohjelma on ollut talon takaseinän vanhan ulkovuoren purku. Kelit ovat olleet tällä viikolla mainiot ulkotöihin ja talkooväkeä on ollut raksalla apuna 🙂 Alimmasta laudasta urakka alkaa.

Muutama alin kerros saatiin revittyä irti ilman telineitä, mutta yllättävän äkkiä loppuu ihmisestä mitta kesken. Onneksi on Massikka 🙂 Se oli oiva apuri kärryineen. Kärryn avulla päästiin maan tasolta joitakin metrejä ylöspäin.

Keittiöön on jossakin vaiheessa uusittu ikkuna. Ikkuna otettiin nyt pois ja se tullaan myöhemmin vaihtamaan alkuperäisen kokoiseen, pienempään versioon.

Homma etenee näppärästi traktorin kärryn päällä. Viime kesän päätyseinien purusta mieleen on jäänyt seinän välistä hyökkäävät, pesiään puolustavat ampiaiset ja niitä odoteltiin tässäkin projektissa. Seinän välistä löytyikin kymmenkunta vanhaa pesää, mutta yhtään tuoretta tapausta ei onneksi tullut vastaan.

Siinä vaiheessa, kun ulkovuori on purettu siihen asti, mihin käsi traktorin kärryltä yltää, pitää tehdä jatkoksi telineet.

Ja meno jatkui telineiltä käsin. Itselleni en kyllä voi ottaa krediittiä yläosan purkamisesta. Vaikka kuva ehkä muuta väittää, käytännössä puristin rystyset valkeina tukitolppaa, enkä saanut aikaiseksi yhtään mitään 😛 Keskityinkin loppuajan lautojen keräykseen ja siivoushommiin jalat tukevasti maan pinnalla. Seijalle kaikki pisteet tästä touhusta! Sorkkarauta viuhui ja laudat saivat kyytiä 🙂

Seinä saatiin purettua ja se odottaa nyt uutta, keltaista verhousta. Iso kiitos tekijöille! 🙂

Uutta kattoa kehtaa kattoa. Perinteiset ennen ja jälkeen kuvat. Kyllähän se kummasti komistu 🙂

Ulkovuoriremppa on ollut jäissä katon teon ajan. Katontekijät käyttävät samoja telineitä, jotka meillä on ollut ulkovuorirempassa käytössä, joten antaa ammattilaisten hoitaa ensin hommat alta pois ja kiikutaan me sitten sen jälkeen taas telineillä. Eilen lauantaina käytiin kuitenkin tekemässä kuistin yläpuolinen osa ulkovuoresta paneeleita vaille valmiiksi, koska se helpottaa kuistin katon tekemistä.

Isännältä kuluikin eilispäivä rattoisasti kuistin katolla. Kesärenki-Tuomas yhdessä allekirjoittaneen kanssa varmisti, että isännällä on katolla kaikki tarvittavat vermeet ja kiikutti niitä sinne tarpeen mukaan.

Ulkovuoren tekeminen koostuu viidestä osasta: koolausrimat, villat, tuulensuojalevyt, koolauslaudat ja paneeli. Aloitetaan siis koolausrimoita. Kesärenki katkaisee rimat ja isäntä pääsee vuoleskelemaan niistä oikean kokoisia. Näemmä jokin jättiläisöttiäinen hyökkäsi kuvaajan kimppuun kesken valokuvan napsauksen, mutta kerrottakoon että kuvaaja selvisi välikohtauksesta vahingoittumattomana 😛

Koolausrimojen ja seinän väliin pitää paikoitellen laittaa kiiloja, jotta rimat saadaan suoraan. Kesärenki tietenkin joutui siihenkin projektiin, eli kiilojen tekoon sirkkelillä.

Sielläpä niitä rimoja on nätissä rivissä 🙂

Kun rimat on seinässä, seuraavaksi laitetaan rimojen väliin ekovillaa. Villapaketit olivat vielä talven jäljliltä riihessä, joten nehän piti lähteä hakemaan, traktorilla tietenkin, ja siitäkös kesärenki oli mielissään 😉

Riihestä mukaan lähti parin villasäkin lisäksi koolauslaudat.

Äläkää jättäkö!

Villalevyistä leikataan seinään sopivan kokoisia palasia.

Villat katonrajaan ja sittenpä voikin ottaa pienet nokoset auringonpaisteessa 🙂

Nokkaunien jälkeen villojen päälle laitetaan tuulensuojalevyt. Nekin täytyy leikellä sopivan kokoiseksi.

Tuulensuojalevyt paikoilleen ja koolauslaudat päälle. Nytpä on valmista ja katontekijät voivat viimeistellä kuistin katon.